Saapuminen Japaniin: Tokio & Hakone - Arrival in Japan: Tokyo & Hakone

Tokio, yksi maailman vilkkaimmista metropoleista, näytti meille intensiivisen elämänmenon kasvonsa heti saavuttuamme kaupunkiin iltaseitsemän pintaan Taiwanista. Ensimmäinen haasteemme oli selvittää, miten lentokentältä pääsee julkisilla kulkuvälineillä CS-hostimme luo. Tokion julkinen liikenne vaikuttaa ensisilmäyksellä (ja ehkä vielä toisellakin silmäyksellä) valtavan monimutkaiselta järjestelmältä, jonka ymmärtämiseen tarvitaan varmaankin erikoinen tohtorintutkinto, mutta siellä navigointi ei loppujen lopuksi ollut niin hankalaa - kunhan ei yritä tajuta, miten paljon mikäkin matka tulee maksamaan. Arvoimme pitkään, pitäisikö ostaa metropassi Tokion ajallemme, ja JR-passi eli junapassi Japanin ajalle, mutta päädyimme jättämään molemmat ostamatta - JR-passi olisi varmasti eduksi, jos haluaa käyttää paljon nopeita junia, mutta päätimme käyttää hitaampien junien, bussien ja liftaamisen yhdistelmää, mikä tulee junia halvemmaksi. Metropassin käyttäminen Tokiossa vaatii taktikointia, koska sillä ei voi käyttää JR-linjoja eikä kaikkia muitakaan linjoja, sillä osa linjoista on yksityisessä omistuksessa. Osoittautui paljon helpommaksi käyttää Pasmo-korttia, jolla saattoi maksaa matkansa linjasta riippumatta. Halpaa lystiähän Tokiossa kulkeminen ei ole, mutta julkinen liikenne toimii erittäin hyvin. Näimme jo ensimmäisellä matkallamme vilauksen japanilaisesta työkulttuurista - iltakahdeksan pintaan metroissa näkyi vielä paljon pukumiehiä salkkuineen, ilmeisesti matkalla kotiin toimistosta. Yksi mies kirjaimellisesti nukahti seisaalleen metrossa ja romahti seinää vasten - mahtoi olla pitkä päivä toimistossa. Koimme seuraavina päivinä myös harvinaisen ahdistavat aamuruuhkat, sillä edes parin minuutin välein kulkevat junat eivät riitä valtaville ihmismassoille, ja tuloksena metrossa tuntee todellakin olevansa kuin sardiini purkissa. En suosittele ahtaan paikan kammosta kärsiville matkaajille!

Spot the tourists in the rush hour of the Tokyo metro!

One of the many oddities of Japan: plastic models of dishes outside any restaurant



Tokyo, one of the most hectic mega cities in the world, showed us some aspects of its intensive life style as soon as we landed around 7pm from Taiwan. Our first challenge was to find out how to make it to our CS hosts' place from the airport by public transport. At the first glance (and quite possibly at the second glance too) the public transport system of Tokyo appears an incredibly complicated system which requires a special PHD to decipher, but finally navigating it was not that hard - as long as you give up on trying to figure out how much each journey is going to cost you. We had debated for a while if we ought to get a metro pass for the time we spent in Tokyo, and / or a JR pass for the trains while in Japan, but finally we decided against both of them. JR pass would be great value for money if you are using the high-speed trains a lot, but we ended up doing a combination of slower trains, buses and hitch-hiking, which turned out to be a lot cheaper than the fast trains. Using the metro pass in Tokyo limits you somewhat as you cannot use the JR lines, nor some of the privately owned metro lines with it. It worked out a lot easier to just use the Pasmo card, with which you can pay for your trip regardless of the line. While not cheap, the public transport in Tokyo is extremely efficient. Already on our first trip we saw a glimpse of the Japanese working culture - at around 8pm- 9pm the trains were full of men in business suits with their briefcases, apparently on their way home from the office. One man literally fell asleep while standing in the metro and collapsed against the wall - must have been a long day in the office! The following mornings we also had the pleasure of experiencing the terrible rush hours, as even the vast number of trains is not enough to accommodate the endless masses of people, and as a result you really feel like a sardine in a can while travelling on the metro. I wouldn't recommend it for people suffering from claustrophobia!


Everything in Japan is cute - including the road blocks!

Current craze: go-karting around the city dressed up as a character from Mario Bros!

Japanese breakfast at our hosts' place


Meillä oli kaksi kokonaista päivää Tokiossa ja teimme suositun ensikertalaisten reitin, jossa yhtenä päivänä kierretään kaupungin länsipuolella sijaitsevia moderneja kaupunginosia ja toisena päivänä keskitytään itäpuolen perinteisiin kohteisiin. Tokio on ihmeellisen outo ja hurmaavan hämmentävä paikka, jossa pelkkä kaduilla kuljeskelu käy viihteestä - onhan yksi kaupungin kuuluisista nähtävyyksistä maailman vilkkain jalankulkijoiden risteys Shibuyan suojatie, jonka vilinää turistit käyvät ihmettelemässä nelikulmaisen risteyksen ympärillä sijaitsevissa kahviloissa. Yläkerrassa sijaitseva Starbuck on suosituin Shibuyan tuijottelupaikka, ja siellä mekin kävimme aamukahvilla katsomassa ihmisvilinää (joka ei muuten näyttänyt ollenkaan niin vaikuttavalta kuin kuvissa - ehkä olimme siellä huonoon aikaan). Kävelimme sieltä luksusputiikkien reunustamaa Omotesando-katua pitkin kohti valtavaa Yoyogi-puistoa, joka oli vaikuttava luontokohde keskellä kiireistä kaupunkia. Puistosta löytyy Meiji-keisarille omistettu pyhättö, jossa paikalliset käyvät palvomassa edesmenneen keisarin henkeä. Turisteillekin se on ilmainen ja todella mielenkiintoinen käyntikohde.



Pilvenpiirtäjien keskellä tallustelu herätti halun nähdä kaupunki yläilmoista käsin. Tokiossa on lukuisia näköalatorneja, jotka voivat olla melko hintavia, mutta Tokyo Metropolitan Government Building -rakennuksen näköalatornissa samat maisemat voi käydä ihailemassa ihan ilmaiseksi 202 metrin korkeudesta. Siellä sai vieläpä nauttia ilmaisesta musiikista, kun toinen toistaan lahjakkaammat vierailijat kävivät soittamassa pianoa muiden vierailijoiden iloksi. Iltapäivän vietimme kuljeskellen Harajukun hämmentävällä alueella ihmetellen japanilaista pop-kulttuuria, erikoisia kauppoja ja vielä erikoisemman näköistä nuorisoa.


Harajuku after dark


We had two full days in Tokyo, and we followed the popular itinerary for the first-timers in the city: concentrating on the modern West side of the city one day, and continuing to the traditional East side on the second day. Tokyo is a wonderfully weird and charmingly baffling city, where just walking around the streets is a form of entertainment. A good example of this is one of the city's most famous sights, Shibuya crossing, which is famed to be the busiest pedestrian crossing in the world. The tourists typically find a seat in one of the several cafes surrounding the crossing, and sit there watching the human masses cross the street. That is basically it. The most popular place to watch this show is upstairs of Starbucks, which is where we also participated in this ritual while sipping our over-priced coffee (by the way, it didn't even look all that busy - maybe we were not there at the right time). From Shibuya we walked along the Omotesando street, surrounded by luxury boutiques, towards the humongous Yoyogi Park, which is an impressive bit of nature in the middle of a busy city. The park is where you find the Meiji Shrine, dedicated to the late emperor Meiji. This is where both tourists and locals meet, the former mainly for the interesting architecture while the latter come to show respect to Meiji. 


At the Meiji Shrine


Walking among the skyscrapers made us want to see the city from high up. There are several viewing towers in Tokyo, most of which are pretty pricey, but you can see the same views for free from the observation deck of Tokyo Metropolitan Government Building. We could even enjoy a free concert while admiring the cityscape, as several talented visitors were playing the piano in the middle of the room. We spent our late afternoon strolling around the jaw-droppingly weird area of Harajuku, wondering about the Japanese pop culture, novelty shops and rather eccentric-looking youngsters. 


How about a crepe filled with matcha ice cream?



Toisena päivänämme keskityimme siis kaupungin itäpuolen kohteisiin aloittaen hienosta Tokion Kansallismuseosta, joka on hyvä tapa tutustua maan historiaan ja taiteeseen. Museo sijaitsee Ueno-puistossa, joka on itsessään mukava paikka kuljeskella, mikäli aikaa ja energiaa riittää. Sieltä suuntasimme Senso-Jin buddhalaiseen temppeliin Asakusan alueelle. Temppeliin pääsee ilmaiseksi ja Asakusa on viehättävä perinteisen kauppojen ja teehuoneiden hallitsema alue, jossa paikalliset tytöt vuokraavat usein kimonoja ja laittautuvat kaikin puolin perinteisten geishojen tavoin kuvaussessioita varten. Tämä lisää muutenkin pittoreskin alueen viehätystä. Päivän viimeinen kohteemme oli Keisarillisen palatsin puutarha, jonne turistit saavat mennä kuljeskelemaan ilmaiseksi katsomassa puutarhan lisäksi vanhan Edon linnan jäljelle jääneitä muureja, vallihautaa sekä portteja.



Tokyo National Museum


On our second day in Tokyo we concentrated on the Eastern side of the city, starting with the brilliant Tokyo National Museum, which is a great way to get a taste of the history and art of Japan. The museum is located in the Ueno Park, a lovely place in itself to stroll around, should you have the time and energy for that. From there we headed to Asakusa to see the Buddhist Senso-Ji Temple. The temple is free to enter and Asakusa is a lovely area dominated by traditional shops and tea houses, offering a beautiful backdrop for local girls dressed up in kimonos and full geisha-gear for photoshoots. The gorgeous girls in their kimonos add to the charm of this picturesque area. The last destination of our day was the East Gardens of the Imperial Palace, where you can visit for free to see the remains of the old Edo Castle: walls, gates and the moat.


Senso-Ji Temple


Asakusa

East Gardens of the Imperial Palace


Kun kerran Tokiossa ollaan, piti tietenkin käydä katsomassa myös Mt. Fujia. Emme voineet kiivetä sille, koska olimme paikalla kesäkuun puolessa välissä ja kiipeilykausi alkaa vasta heinäkuussa, mutta vietimme yhden yön Hakonessa toivoen näkevämme tuon vuoren ainakin kaukaisuudessa. Hankimme kahden päivän Hakone Freepass -lipun, johon kuului edestakainen junamatka Tokiosta (hitaalla paikallisella junalla) sekä kaikki julkinen liikenne Hakonen alueella, mukaan lukien risteily järvellä sekä funicular-vuoristojuna (köysiratakin olisi kuulunut, mutta se on tällä hetkellä suljettu). Lippu maksoi 5 700 jeniä eli noin 47 euroa per henkilö, mikä ei ole halpaa lystiä, mutta Japanin hintatasoon suhteutettuna se oli ihan ok. Saapuessamme Hakoneen, joka on söpö joskin hyvin turistinen pikkukylä, kuulimme että seuraavana päivänä sataa koko päivän, joten meidän piti tehdä kaikki haluamamme aktiviteetit sinä samana päivänä. Aloitimme järviristeilystä, joka on yksi parhaita näköalapaikkoja Mt. Fujin ihailua varten. Näkyihän se vuori sieltä osittain, mutta suurin osa siitä oli pilvien peitossa. Kiersimme sitten kaikki lippuun kuuluvat bussimatkat ja vuoristojunat, sekä Gora-puiston - kaikki oli ihan kivaa ja nättiä, mutta mieltä vähän kaihersi ettei sitä Fujia oikein näkynyt kunnolla. Päätimme sitten palata järvelle vielä kerran, josko Fuji suvaitsisi näyttää itsensä paremmin, ja kyllä kannatti! Pilvet haihtuivat näköalan edestä, ja lumihuippuinen vuori näkyi koko komeudessaan. Istuimme järven rannalla pitkät tovit take away -kahvia nautiskellen ja tuota upeaa näkyä ihaillen. Sitten saattoi käydä hyvillä mielin katsomassa myös järven rannalta löytyvää pyhäkköä.

Hakone Shrine at the lake

A glimpse of Mt. Fuji among the clouds

Gora Park


Säätiedotus piti kutinsa ja seuraavana päivänä satoi kaatamalla ihan koko päivän, mutta ei se mitään - me vietimme päivän ihanassa onsenissa, eli kuumien lähteiden ympärille rakennetussa kylpylässä. Sieltä ei valitettavasti ole yhtään kuvia, sillä onsenissa ollaan ilkosen alasti, eikä näin ollen kuvien ottaminen ole sallittua. Se oli joka tapauksessa äärimmäisen tunnelmallinen ja rentouttava paikka, josta nautimme täysin siemauksin.

Mt Fuji!


Since we were in Tokyo, of course we also wanted to go and see Mt. Fuji. We couldn't climb it, as we were in Japan in mid-June and the climbing season only starts in July, but we spent one night in nearby Hakone hoping to see at least distant views of the mountain. We bought a two-day Hakone Freepass which includes return ticket from Tokyo (on a slow local train) as well as all the public transport in Hakone, including a cruise on the lake and funicular train ride (also ropeway would have been included, only it's closed at the moment). The pass cost 5 700 yen or about 47 euro per person, which is not cheap but for Japan it's reasonable value. On arrival to Hakone, which is a cute albeit very touristy little town, we were told that the following day it will be raining all day long, so we had to get all the activities done that same day. We started with a cruise on the lake, which is meant to be one of the best view points for Mt. Fuji. We did see a bit of it, but most of the mountain was shrouded in clouds. We did all the train and bus rides included in our ticket, as well as the nice Gore Park, and while everything was pretty nice and beautiful, we were a bit disappointed that we hadn't seen Mt. Fuji properly. Finally we decided to return to the lake once more, hoping for a better view this time, and it certainly paid off! The clouds disappeared and the snow-capped mountain was visible in all its glory. We sat by the lake for a good while sipping our take away coffee and enjoying the magnificent view. Then we could happily go and see also the Hakone Shrine by the lake. 







The weather forecast was correct, and it poured down all day the following day, but we didn't mind - we spent the day in a lovely onsen, or hot springs spa. Unfortunately there are not pictures from there, as onsens are nude-only and therefore no pictures can be taken. However, it was a beautiful, atmospheric place, perfect for serenity and relaxing, and we enjoyed every moment of it. 



Gina's sushi lunch

At Asakusa


Tokio on huumaava, hämmentävä, valtava ja elämää sykkivä metropoli, joka täytyy kokea - sitä on vaikea sanoin kuvata. Tänne varmaan palaamme vielä joskus, mutta nyt oli aika jatkaa matkaa kohti pienempiä kaupunkeja saaren keskiosassa.

What will my future hold..?

Apparently good fortune!



Tokyo is exhilarating, confusing, enormous and full of life, a city that you have to experience as it is hard to describe with words. I believe we will return here at some point in our lives, but now it was time to continue our journey towards some smaller towns in the middle of the island. 

Comments

  1. Tein aikoinaan päiväretken Hakoneen. Hakonessa sai ostaa kuumissa rikkipitoisissa lähteissä keitettyjä kanamunia, jotka olivat kuoreltaan mustia. Niitä syötiin siellä ylhäällä tuliperäisessä maastossa. En nähnyt tällöin Fujia, koska se oli pilvien peitossa. Myöhemmin Tokiossa vuori näkyi erään pilvenpiirtäjän huipulta katsottuna. Tokioon halusin joskus palata - viikko oli aivan liian vähän aikaa nähdä ja kokea kaikki kerralla.

    ReplyDelete
    Replies
    1. Mt. Fujin näkemiseen tarvitaan tosiaan vähän tuuria, onneksi meillä kävi iltapäivällä tuuri 😊 Tokioon haluan kyllä palata jossain vaiheessa!

      Delete
  2. Tokio (ja Japani muutenkin) on upea matkakohde ja paljon tutun näköisiä paikkoja on teidän kuvissa. :) Todella paljon ehditte kyllä kokemaan kahdessa kokonaisessa päivässä!

    ReplyDelete
    Replies
    1. Kiirettä piti, kun halusimme kokea mahdollisimman paljon lyhyessä ajassa 😊

      Delete
  3. Kiitos, että jaoit tällaisen informatiivisen blogin. Pidän todella viestistäsi!

    ReplyDelete

Post a Comment

Popular posts from this blog

Vapaaehtoistyötä Guatemalassa - Volunteering in Guatemala

Mitä maksaa eläminen Maltalla - What does living in Malta cost?

Palawan: El Nido - paratiisi maan päällä? Paradise on Earth?