Ulos kaupungista - Getting out of the city
Se oikea Islanti ja mahtavimmat maisemat ovat pääkaupungin ulkopuolella, joten seuraavana päivänä aloitimme road trip-osion reissustamme ajamalla Reykjavikista noin 200 kilometrin matkan maan pohjoisosaan pikkuriikkiseen kylään nimeltään Laugarbakki. Heti kaupungista lähdettyämme maisemat muuttuivat mykistävän upeiksi - vuoria, vihreitä nummia, vuonoja, mustaa laavakiveä... Vaimon ajaessa minun tehtäväkseni jäi jatkuva kuvaaminen, filmaaminen ja näkymän mahtavuuden päivittely. En voinut lakata huudahtelemasta "wow, kato tuonne!" kun aina päätä kääntäessä näki jotain uutta ja hienoa. Lampaita ja mahdottoman söpöjä islanninhevosia näkyi tienvarsilla tuon tuostakin. Sää vaihteli jo tuttuun tapaan puolipilvisestä aurinkoiseen ja tihkusateeseen muutaman minuutin välein.
The real Iceland with the most spectacular views can be found outside the capital, so we headed out for our road trip by driving about 200 kilometres from Reykjavik towards the north to the tiny village of Laugarbakki. As soon as we left the city behind the views became more and more amazing - mountains, green meadows, fjords, black lava rocks... while the wifie was doing the driving, my job was to keep taking pictures, filming and going "wow, look at that!" every couple of minutes. Whenever turning my head I saw something new and incredibly beautiful. We saw sheep and impossibly cute Icelandic horses almost everywhere along the road. The weather kept doing its usual changing from sunny to partly cloudy to raining and back every few minutes.
Olimme päättäneet tehdä pienen välipysähdyksen Deildarthunguhverin (ei, en onnistunut ikinä oppimaan tämän paikan nimeä!) kuumilla lähteillä, joka lisäsi matkaan parikymmentä kilometriä. Onneksi lähteet löytyivät ongelmitta ja olihan se ihan uskomaton paikka. Kyseessä ei siis ole mikään kylpypaikka, koska vesi on kirjaimellisesti kiehuvan kuumaa ja pulppuilee maasta kuin pastakattilasta konsanaan. Paikka on helppo löytää, koska lähteistä nouseva vesihöyry näkyy kauas. Lähteiden tuottamalla energialla kasvatetaan viereisessä kasvihuoneessa esimerkiksi tomaatteja, joita voi ostaa itsepalvelusysteemillä 300ISK per pussi. Liikuttavan luottavaiset yrittäjät jättävät tomaattipussit tarjolle ja pyytävät asiakkaita laittamaan rahat viereiseen laatikkoon. Mekin ostimme siitä tomaatteja mukaan iltasalaattia varten.
We had decided to do a little stop at the hot springs of Deildarthunguhver (no, I never managed to memorize this name!) which added about twenty kilometre detour to our journey. Luckily the springs were easy to find and it was an absolutely incredible sight. This is no place for bathing, as the water is literally boiling hot, bubbling up from the ground like a kettle boiling. It makes it easy to find the place, as you can see the steam rising from kilometres away. Tomatoes are grown with the energy harvested from the hot springs in nearby glasshouses and you can buy them to go with a self-service system. The touchingly trusting entrepreneurs leave the tomato bags out and ask the customers to leave the money in a box next to it. We also bought a bag for our evening salad.
Sieltä ajelimme kaikessa rauhassa Laugarbakkiin, joka oli sopiva varikkopysähdyspaikka Reykjavikin ja Akureyrin välillä. Itse 70 asukkaan kylässä ei ole kerrassaan mitään nähtävyyttä, mutta sieltä löytyi reissumme halvin majatalo (53€ per yö privaattihuoneessa jaetulla kylpyhuoneella) erittäin rauhalliselta alueelta. Majatalon vieressä olevalla farmilla on islanninhevosia, joita kävimme moikkaamassa pienellä iltakävelyllä. Illan huipentumana istuskelimme majataloon kuuluvassa paljussa kuumassa vedessä rentoutumassa valoisassa kesäillassa. Elämä tuntui aika hyvältä juuri silloin.
From there we drove up to Laugarbakki which served as a convenient place to stop for the night between Reykjavik and Akureyri. In the village of 70 people there is nothing sight-seeing-wise but that is where we had the cheapest guest house of the trip (53€ per night for a private room with a shared bathroom) at a very quiet location. Next to the guest house there was a farm with Icelandic horses that we went to visit. The highlight of the evening was to take a nice long soak in the hot tub belonging to the guest house relaxing in the light summer evening. Life felt pretty good right then.
The real Iceland with the most spectacular views can be found outside the capital, so we headed out for our road trip by driving about 200 kilometres from Reykjavik towards the north to the tiny village of Laugarbakki. As soon as we left the city behind the views became more and more amazing - mountains, green meadows, fjords, black lava rocks... while the wifie was doing the driving, my job was to keep taking pictures, filming and going "wow, look at that!" every couple of minutes. Whenever turning my head I saw something new and incredibly beautiful. We saw sheep and impossibly cute Icelandic horses almost everywhere along the road. The weather kept doing its usual changing from sunny to partly cloudy to raining and back every few minutes.
Olimme päättäneet tehdä pienen välipysähdyksen Deildarthunguhverin (ei, en onnistunut ikinä oppimaan tämän paikan nimeä!) kuumilla lähteillä, joka lisäsi matkaan parikymmentä kilometriä. Onneksi lähteet löytyivät ongelmitta ja olihan se ihan uskomaton paikka. Kyseessä ei siis ole mikään kylpypaikka, koska vesi on kirjaimellisesti kiehuvan kuumaa ja pulppuilee maasta kuin pastakattilasta konsanaan. Paikka on helppo löytää, koska lähteistä nouseva vesihöyry näkyy kauas. Lähteiden tuottamalla energialla kasvatetaan viereisessä kasvihuoneessa esimerkiksi tomaatteja, joita voi ostaa itsepalvelusysteemillä 300ISK per pussi. Liikuttavan luottavaiset yrittäjät jättävät tomaattipussit tarjolle ja pyytävät asiakkaita laittamaan rahat viereiseen laatikkoon. Mekin ostimme siitä tomaatteja mukaan iltasalaattia varten.
We had decided to do a little stop at the hot springs of Deildarthunguhver (no, I never managed to memorize this name!) which added about twenty kilometre detour to our journey. Luckily the springs were easy to find and it was an absolutely incredible sight. This is no place for bathing, as the water is literally boiling hot, bubbling up from the ground like a kettle boiling. It makes it easy to find the place, as you can see the steam rising from kilometres away. Tomatoes are grown with the energy harvested from the hot springs in nearby glasshouses and you can buy them to go with a self-service system. The touchingly trusting entrepreneurs leave the tomato bags out and ask the customers to leave the money in a box next to it. We also bought a bag for our evening salad.
Sieltä ajelimme kaikessa rauhassa Laugarbakkiin, joka oli sopiva varikkopysähdyspaikka Reykjavikin ja Akureyrin välillä. Itse 70 asukkaan kylässä ei ole kerrassaan mitään nähtävyyttä, mutta sieltä löytyi reissumme halvin majatalo (53€ per yö privaattihuoneessa jaetulla kylpyhuoneella) erittäin rauhalliselta alueelta. Majatalon vieressä olevalla farmilla on islanninhevosia, joita kävimme moikkaamassa pienellä iltakävelyllä. Illan huipentumana istuskelimme majataloon kuuluvassa paljussa kuumassa vedessä rentoutumassa valoisassa kesäillassa. Elämä tuntui aika hyvältä juuri silloin.
 |
| Guest house Langafit |
From there we drove up to Laugarbakki which served as a convenient place to stop for the night between Reykjavik and Akureyri. In the village of 70 people there is nothing sight-seeing-wise but that is where we had the cheapest guest house of the trip (53€ per night for a private room with a shared bathroom) at a very quiet location. Next to the guest house there was a farm with Icelandic horses that we went to visit. The highlight of the evening was to take a nice long soak in the hot tub belonging to the guest house relaxing in the light summer evening. Life felt pretty good right then.
Comments
Post a Comment