Pikkureissu Pohjois-Italiaan Osa 2: Milano Short Trip to Northern Italy Part 2: Milan
Yksi muodin pääkaupungeista, Milano, odotti meitä kahta epämuodikasta matkaajaa. Saavuimme kaupunkiin aamukahdeksan tienoilla junalla Torinosta. Kovin lämmin vastaanotto ei ollut, sillä päivä valkeni harmaana ja sateisena. Sohvasurffailuhostimme Marco ei ollut oikein kommunikatiivinen sen suhteen, missä vaiheessa hän on kotona ja voimme mennä hänen luokseen, joten jouduimme palloilemaan kaupungilla (onneksi hyvin pienen) matkalaukkumme kanssa - tämä on tätä kodittomien arkea.
One of the most important fashion capitals of the world, Milan, awaited the rather unfashionable us. We arrived by train from Torino around 8am. It was not exactly the warmest of welcomes as the day was gray and rainy. Our couchsurfing host Marco was not overly communicative about what time we could go to his place so we ended up hanging around the town with our (mercifully small) suitcase in the unforgiving weather - a typical example of the days of the homeless tourists.
Milanon tärkeimpien nähtävyyksien joukossa on tietenkin Leonardo da Vincin Viimeinen Ehtoollinen. Sitä ei noin vaan marssitakaan katsomaan - liput piti varata netistä http://www.vivaticket.it viikkotolkulla etukäteen tietylle päivälle ja ajalle. Ilmeisesti monenkertaisen hinnan maksamalla (me maksoimme €8.00 per hlö) myöhemminkin liput pystyy ostamaan osana jotain kaupunkikierrosta. Meillä oli liput varattuna klo 11:30, joten siihen asti palloiltiin sateisessa Milanossa metsästämässä kahvilaa, jossa voisi nauttia aamupalaa ja kunnon italialaiset kahvit. Kahvilakeikan jälkeen elämä alkoikin tuntua paljon paremmalta ja suuntasimme hyvillä mielin katsomaan yhtä Leonardon mestariteoksista. Olihan se vaikuttava näky. Paras osio oli ehkä se, kun amerikkalainen nainen kysyi oppaalta, missä alkuperäinen teos on. Oppaan naama oli näkemisen arvoinen ja italialainen temperamentti kuohahti "tietenkin TÄMÄ on se alkuperäinen teos!"
Among the most important sights in Milan there is of course the Last Supper of Leonardo da Vinci. You can't just walk in to see it - we had to book tickets online weeks ahead http://www.vivaticket.it. Apparently if you pay several times more (we paid €8.00 per person) you can still see the painting as part of a city tour. We had the tickets booked for 11:30am, so we had some time to kill by trying to find a nice cafe for breakfast and desperately needed good Italian coffee. After the aforementioned coffee the world started to look like a lot brighter place so we were quite happy to go and see one of Leonardo's masterpieces. It was definitely impressive. Maybe the best part of the visit was when an American woman asked the guide, where "the original" was. The look on the guide's face was worth seeing and the Italian temper flared "but of course THIS is the original one!"
Taide-elämyksen jälkeen yritimme mennä Marcon luo viemään laukkumme sinne, mutta kommunikaatio-ongelmien vuoksi saimmekin selville vasta hänen kotipihallaan, että voimme mennä sinne vasta illalla. Ei muuta kuin laukun kanssa takaisin kaupunkiin, jossa jätimme laukun säilytykseen Centrale-asemalle. Tässä vaiheessa kärsivällisyytemme oli vähän vähissä, kun vähien yöunien, huonon sään ja Marcon epäluotettavuuden vuoksi yhteenlaskettu vitutus oli aika korkealla. Yritimme nyt sitten kuitenkin hyödyntää ajan mahdollisimman hyvin, joten seuraava kohde oli kuuluisa Duomo ja lähettyvillä sijaitseva shoppailupaikka Galeria Vittorio Emanuele. Tämä lasikattoinen ostoskeskus oli toki hieno näky hienoinen kauppoineen, mutta meidän budjettimme ei ihan venynyt Prada-kauppohin. Päätimme mennä Duomoon sisälle vasta seuraavana päivänä, joten kiertelimme aluetta toivoen löytävämme hyvän lounaspaikan. Kävi ilmi, että tämä oli budjettimatkailijalle harvinaisen huono alue - pelkkää luksuskauppaa ja hienostoravintolaa vieri vieressä. Viimein satuimme löytämään lounasravintolan, joka oli juuri sulkemassa mutta ehdimme napata pestopastat kohtuuhintaan. Ei se kyllä reissun suurin makuelämys ollutkaan.
After enjoying the art we made an attempt to go to Marco's place to drop off our stuff. However due to communication problems we only found out on his front yard that actually he will only be home in the evening. So it was back into the centre where we left our suitcase at the left luggage place at Milano Centrale station. At this stage we were feeling slightly pissed off due to not having slept that much, the unpleasant weather and the mess with our host. However we were trying to make the most of our stay so our next destination was the famous Duomo and the nearby shopping centre Galeria Vittorio Emanuele. The glass-roofed shopping centre was an amazing sight with its fancy shops, however our budget was not quite high enough for the likes of Prada and the rest. We decided to visit the Duomo the following day, so we wandered around the area hoping to find a nice place for lunch. As it turned out, this was the worst area for a shoestring traveller to do so - there was nothing else but luxurious shops and fancy expensive restaurants, one after another. Finally we managed to find an inexpensive lunch restaurant that was about to close and we just managed to get some pasta with pesto at reasonable price. Granted, it was not the finest what Italian cuisine has to offer.
Ehdimme vielä nauttimaan lisää kulttuuria. Halusimme nimittäin käydä La Scala-oopperatalossa. Lippujen hinnat itse esityksiin osoittautuivat tähtitieteellisen korkeiksi, joten päädyimme käymään vain kierroksella rakennuksessa. Emme olleet toki ainoita - saimme jonottaa pitkät tovit, ennen kuin pääsimme ahtautumaan sisälle maksettuamme €7.00 pääsylipusta. Kierros olisi ollut mukavampi ilman väenpaljoutta, mutta kyllä oopperan sisällä oleva museo oli silti ihan mielenkiintoinen ja upeasti koristellut salit vaikuttavia. Paras osio oli tietenkin itse oopperasalin näkeminen punaisine samettiverhoineen ja glamourineen. Siellä heput valmistelivat lavaa illaksi laittaen kulisseja paikalleen, oli ihan kivaa päästä kurkistamaan vähän kulissien taaksekin. Harmitti kyllä, ettei budjetti venynyt mitään esitystä katsomaan, olisi ollut kyllä todella hienoa.
There was still time for some more cultural experiences, as we wanted to visit the La Scala Opera House. Unfortunately the prices of the tickets were sky high so we ended up just taking a tour of the building. We were not the only ones, as it turned out - we had to stand in queue ages and ages before we could get into the packed opera house after paying €7.00 for the entrance. It would have been a nicer tour if it wasn't so crowded but in any case the museum inside was pretty interesting and the lavishly decorated rooms were impressive. The best bit was of course getting into the opera hall itself in all of its red velveted glory. People were preparing the stage for the evening's performance setting up props, it was cool to have a look behind the scenes so to speak. It is a pity we couldn't see a performance, it would have been really cool.
Ilta vietettin rauhallisesti Marcon luona, mutta aloimme epäillä että suunnittelemamme kolme yötä Milanossa olisi vähän liikaa. Olimme jo nähneet suurimman osan suunnittelemistamme nähtävyyksistä eikä kaupunki totta puhuen lumonnut meitä - se oli liian täynnä turisteja, joka paikkaan piti jonottaa, joka paikkaan piti maksaa hirvittävät pääsymaksut emmekä oikein tykänneet olla Marcon luona, koska siellä oli niin paljon muitakin surffailijoita. Sivulauseena mainittakoon, että jotkut hostit päättävät majoittaa samaan aikaan monta surffaajaa ja heillä on toki siihen oikeus, mutta emme oikein tykkää olla osa isoa porukkaa, varsinkaan kun emme tienneet sitä etukäteen. Marcolla oli tänä yönä lisäksemme yksi ranskalainen pariskunta, yksi espanjalainen jätkä sekä yksi singaporelainen jätkä, seuraavaksi yöksi oli kai tulossa lisää porukkaa. Teimme sitten suunnitelman muutoksen ja päätimme karistaa kaupungin pölyt jaloistamme seuraavana päivänä.
We had a quiet night in at Marco's place but we started to think our planned three days in Milan would be a bit too much. We had already seen most of the things we wanted to see and to be honest we weren't exactly charmed by this city - it was too full of tourists with long queues everywhere, you had to pay high entrance fees everywhere and we weren't too happy at Marco's place either, as there were so many people staying. Obviously some hosts choose to host several surfers at the same time and they are perfectly entitled to do so, but we don't really like being part of a crowd at somebody's place, especially if we don't know that in advance. This night Marco was hosting a French couple, a Spanish guy and a Singaporean guy apart from us and for the following night he was expecting more people. Therefore we made a change of plan and decided to get out of the city the following day.
Halusimme mennä jonnekin Como-järven rannalle, missä voisi patikoida metsässä ja/tai vuorilla. Nopean googletuksen jälkeen päädyimme Leccoon, jonne pääsi helposti reilun tunnin junamatkalla. Löysimme netistä halvan majatalon, jonka varasimme kahdeksi yöksi. Lähdimme siis Marcon luota aamulla tarkoituksenamme käydä vielä tsekkaamassa Duomo sisältä päin ja sitten rautatieasemalle ja nokka kohti Leccoa. Duomon tsekkaaminenkaan ei taas mennyt ihan niin kuin Strömsössä - emme olleet valtavan jonon takia jättäneet laukkua säilytykseen, vaan yritimme mennä muina naisina matkalaukun kanssa Duomoon. Jono lipputiskille oli tietenkin huikea, siinä jonottaessa meni kevyesti puoli tuntia. Liput myynyt nainen valisti meitä, ettemme tietenkään pääsisi laukun kanssa sisälle Duomoon, joten ainoaksi vaihtoehdoksi jäi mennä erikseen - yksi meistä seisoi aukealla (onneksi aurinko paistoi vaihteeksi!) laukun kanssa, kun toinen jonotti (tietenkin piti vielä jonottaa vähän lisää) sisään ja katsasti Duomon, sitten oli vuoron vaihto. Duomohan on Sevillan katedraalin jälkeen Euroopan suurin katedraali ja kyllä siellä näkemistä riitti, erittäin vaikuttava paikka. Osittain hinnan (€12.00 hissillä, €7.00 kävellen portaita) ja osittain matkalaukkuselkkauksen takia jätimme menemättä Duomon kattoterassille, joka olisi epäilemättä ollut myös hieno näky.
Kaiken kaikkiaan kyllä Milanossa on hienoja nähtävyyksiä, mutta noin kaupunkina se jätti meidät vähän kylmäksi. Jatkoimme siis erittäin mielellämme matkaa kohti kaunista Como-järveä.
We wanted to head to somewhere by the Lake Como and find a nice place where we could hike in a forest and/or mountains. After a bit of googling we decided to head to Lecco which was a short train ride away. We found online a cheap bed and breakfast place that we booked for two nights. So in the morning we left Marco's place with the plan of checking out Duomo and then heading to the railway station and towards Lecco. Visiting Duomo didn't go exactly according to the plan either - due to a humongous queue we hadn't managed to leave the suitcase at the left luggage, so we thought we'll just try to enter the Duomo with the bag. The queue to the ticket sales was, of course, huge and took at least half an hour. The lady at the ticket booth informed us that we cannot enter with the suitcase (no surprise there really) so our only option was to go in separately while one of us waited outside with the suitcase. Needless to say there was still some more queuing to do before getting in. Duomo is Europe's second largest cathedral after the one Seville and without a doubt it is very impressive. Partly due to the price (€12.00 with the lift, €7.00 taking the stairs) and partly due to the problem with the suitcase we decided not to go up to the terrace of the Duomo, which would have also a great sight for sure.
All in all Milan has more than its share of great sights but as a city it stroke us a bit cold. We were quite happy to continue towards the beautiful Lake Como.
One of the most important fashion capitals of the world, Milan, awaited the rather unfashionable us. We arrived by train from Torino around 8am. It was not exactly the warmest of welcomes as the day was gray and rainy. Our couchsurfing host Marco was not overly communicative about what time we could go to his place so we ended up hanging around the town with our (mercifully small) suitcase in the unforgiving weather - a typical example of the days of the homeless tourists.
 |
| Duomo |
Milanon tärkeimpien nähtävyyksien joukossa on tietenkin Leonardo da Vincin Viimeinen Ehtoollinen. Sitä ei noin vaan marssitakaan katsomaan - liput piti varata netistä http://www.vivaticket.it viikkotolkulla etukäteen tietylle päivälle ja ajalle. Ilmeisesti monenkertaisen hinnan maksamalla (me maksoimme €8.00 per hlö) myöhemminkin liput pystyy ostamaan osana jotain kaupunkikierrosta. Meillä oli liput varattuna klo 11:30, joten siihen asti palloiltiin sateisessa Milanossa metsästämässä kahvilaa, jossa voisi nauttia aamupalaa ja kunnon italialaiset kahvit. Kahvilakeikan jälkeen elämä alkoikin tuntua paljon paremmalta ja suuntasimme hyvillä mielin katsomaan yhtä Leonardon mestariteoksista. Olihan se vaikuttava näky. Paras osio oli ehkä se, kun amerikkalainen nainen kysyi oppaalta, missä alkuperäinen teos on. Oppaan naama oli näkemisen arvoinen ja italialainen temperamentti kuohahti "tietenkin TÄMÄ on se alkuperäinen teos!"
 |
| Santa Maria Delle Grazie, the home of the Last Supper |
 |
| As you can't take pictures of the painting itself this was the best we could do! |
Among the most important sights in Milan there is of course the Last Supper of Leonardo da Vinci. You can't just walk in to see it - we had to book tickets online weeks ahead http://www.vivaticket.it. Apparently if you pay several times more (we paid €8.00 per person) you can still see the painting as part of a city tour. We had the tickets booked for 11:30am, so we had some time to kill by trying to find a nice cafe for breakfast and desperately needed good Italian coffee. After the aforementioned coffee the world started to look like a lot brighter place so we were quite happy to go and see one of Leonardo's masterpieces. It was definitely impressive. Maybe the best part of the visit was when an American woman asked the guide, where "the original" was. The look on the guide's face was worth seeing and the Italian temper flared "but of course THIS is the original one!"
Taide-elämyksen jälkeen yritimme mennä Marcon luo viemään laukkumme sinne, mutta kommunikaatio-ongelmien vuoksi saimmekin selville vasta hänen kotipihallaan, että voimme mennä sinne vasta illalla. Ei muuta kuin laukun kanssa takaisin kaupunkiin, jossa jätimme laukun säilytykseen Centrale-asemalle. Tässä vaiheessa kärsivällisyytemme oli vähän vähissä, kun vähien yöunien, huonon sään ja Marcon epäluotettavuuden vuoksi yhteenlaskettu vitutus oli aika korkealla. Yritimme nyt sitten kuitenkin hyödyntää ajan mahdollisimman hyvin, joten seuraava kohde oli kuuluisa Duomo ja lähettyvillä sijaitseva shoppailupaikka Galeria Vittorio Emanuele. Tämä lasikattoinen ostoskeskus oli toki hieno näky hienoinen kauppoineen, mutta meidän budjettimme ei ihan venynyt Prada-kauppohin. Päätimme mennä Duomoon sisälle vasta seuraavana päivänä, joten kiertelimme aluetta toivoen löytävämme hyvän lounaspaikan. Kävi ilmi, että tämä oli budjettimatkailijalle harvinaisen huono alue - pelkkää luksuskauppaa ja hienostoravintolaa vieri vieressä. Viimein satuimme löytämään lounasravintolan, joka oli juuri sulkemassa mutta ehdimme napata pestopastat kohtuuhintaan. Ei se kyllä reissun suurin makuelämys ollutkaan.
After enjoying the art we made an attempt to go to Marco's place to drop off our stuff. However due to communication problems we only found out on his front yard that actually he will only be home in the evening. So it was back into the centre where we left our suitcase at the left luggage place at Milano Centrale station. At this stage we were feeling slightly pissed off due to not having slept that much, the unpleasant weather and the mess with our host. However we were trying to make the most of our stay so our next destination was the famous Duomo and the nearby shopping centre Galeria Vittorio Emanuele. The glass-roofed shopping centre was an amazing sight with its fancy shops, however our budget was not quite high enough for the likes of Prada and the rest. We decided to visit the Duomo the following day, so we wandered around the area hoping to find a nice place for lunch. As it turned out, this was the worst area for a shoestring traveller to do so - there was nothing else but luxurious shops and fancy expensive restaurants, one after another. Finally we managed to find an inexpensive lunch restaurant that was about to close and we just managed to get some pasta with pesto at reasonable price. Granted, it was not the finest what Italian cuisine has to offer.
 |
| Galeria Vittorio Emanuele |
Ehdimme vielä nauttimaan lisää kulttuuria. Halusimme nimittäin käydä La Scala-oopperatalossa. Lippujen hinnat itse esityksiin osoittautuivat tähtitieteellisen korkeiksi, joten päädyimme käymään vain kierroksella rakennuksessa. Emme olleet toki ainoita - saimme jonottaa pitkät tovit, ennen kuin pääsimme ahtautumaan sisälle maksettuamme €7.00 pääsylipusta. Kierros olisi ollut mukavampi ilman väenpaljoutta, mutta kyllä oopperan sisällä oleva museo oli silti ihan mielenkiintoinen ja upeasti koristellut salit vaikuttavia. Paras osio oli tietenkin itse oopperasalin näkeminen punaisine samettiverhoineen ja glamourineen. Siellä heput valmistelivat lavaa illaksi laittaen kulisseja paikalleen, oli ihan kivaa päästä kurkistamaan vähän kulissien taaksekin. Harmitti kyllä, ettei budjetti venynyt mitään esitystä katsomaan, olisi ollut kyllä todella hienoa.
There was still time for some more cultural experiences, as we wanted to visit the La Scala Opera House. Unfortunately the prices of the tickets were sky high so we ended up just taking a tour of the building. We were not the only ones, as it turned out - we had to stand in queue ages and ages before we could get into the packed opera house after paying €7.00 for the entrance. It would have been a nicer tour if it wasn't so crowded but in any case the museum inside was pretty interesting and the lavishly decorated rooms were impressive. The best bit was of course getting into the opera hall itself in all of its red velveted glory. People were preparing the stage for the evening's performance setting up props, it was cool to have a look behind the scenes so to speak. It is a pity we couldn't see a performance, it would have been really cool.
 |
| La Scala |
Ilta vietettin rauhallisesti Marcon luona, mutta aloimme epäillä että suunnittelemamme kolme yötä Milanossa olisi vähän liikaa. Olimme jo nähneet suurimman osan suunnittelemistamme nähtävyyksistä eikä kaupunki totta puhuen lumonnut meitä - se oli liian täynnä turisteja, joka paikkaan piti jonottaa, joka paikkaan piti maksaa hirvittävät pääsymaksut emmekä oikein tykänneet olla Marcon luona, koska siellä oli niin paljon muitakin surffailijoita. Sivulauseena mainittakoon, että jotkut hostit päättävät majoittaa samaan aikaan monta surffaajaa ja heillä on toki siihen oikeus, mutta emme oikein tykkää olla osa isoa porukkaa, varsinkaan kun emme tienneet sitä etukäteen. Marcolla oli tänä yönä lisäksemme yksi ranskalainen pariskunta, yksi espanjalainen jätkä sekä yksi singaporelainen jätkä, seuraavaksi yöksi oli kai tulossa lisää porukkaa. Teimme sitten suunnitelman muutoksen ja päätimme karistaa kaupungin pölyt jaloistamme seuraavana päivänä.
We had a quiet night in at Marco's place but we started to think our planned three days in Milan would be a bit too much. We had already seen most of the things we wanted to see and to be honest we weren't exactly charmed by this city - it was too full of tourists with long queues everywhere, you had to pay high entrance fees everywhere and we weren't too happy at Marco's place either, as there were so many people staying. Obviously some hosts choose to host several surfers at the same time and they are perfectly entitled to do so, but we don't really like being part of a crowd at somebody's place, especially if we don't know that in advance. This night Marco was hosting a French couple, a Spanish guy and a Singaporean guy apart from us and for the following night he was expecting more people. Therefore we made a change of plan and decided to get out of the city the following day.
Halusimme mennä jonnekin Como-järven rannalle, missä voisi patikoida metsässä ja/tai vuorilla. Nopean googletuksen jälkeen päädyimme Leccoon, jonne pääsi helposti reilun tunnin junamatkalla. Löysimme netistä halvan majatalon, jonka varasimme kahdeksi yöksi. Lähdimme siis Marcon luota aamulla tarkoituksenamme käydä vielä tsekkaamassa Duomo sisältä päin ja sitten rautatieasemalle ja nokka kohti Leccoa. Duomon tsekkaaminenkaan ei taas mennyt ihan niin kuin Strömsössä - emme olleet valtavan jonon takia jättäneet laukkua säilytykseen, vaan yritimme mennä muina naisina matkalaukun kanssa Duomoon. Jono lipputiskille oli tietenkin huikea, siinä jonottaessa meni kevyesti puoli tuntia. Liput myynyt nainen valisti meitä, ettemme tietenkään pääsisi laukun kanssa sisälle Duomoon, joten ainoaksi vaihtoehdoksi jäi mennä erikseen - yksi meistä seisoi aukealla (onneksi aurinko paistoi vaihteeksi!) laukun kanssa, kun toinen jonotti (tietenkin piti vielä jonottaa vähän lisää) sisään ja katsasti Duomon, sitten oli vuoron vaihto. Duomohan on Sevillan katedraalin jälkeen Euroopan suurin katedraali ja kyllä siellä näkemistä riitti, erittäin vaikuttava paikka. Osittain hinnan (€12.00 hissillä, €7.00 kävellen portaita) ja osittain matkalaukkuselkkauksen takia jätimme menemättä Duomon kattoterassille, joka olisi epäilemättä ollut myös hieno näky.
 |
| Duomo |
Kaiken kaikkiaan kyllä Milanossa on hienoja nähtävyyksiä, mutta noin kaupunkina se jätti meidät vähän kylmäksi. Jatkoimme siis erittäin mielellämme matkaa kohti kaunista Como-järveä.
We wanted to head to somewhere by the Lake Como and find a nice place where we could hike in a forest and/or mountains. After a bit of googling we decided to head to Lecco which was a short train ride away. We found online a cheap bed and breakfast place that we booked for two nights. So in the morning we left Marco's place with the plan of checking out Duomo and then heading to the railway station and towards Lecco. Visiting Duomo didn't go exactly according to the plan either - due to a humongous queue we hadn't managed to leave the suitcase at the left luggage, so we thought we'll just try to enter the Duomo with the bag. The queue to the ticket sales was, of course, huge and took at least half an hour. The lady at the ticket booth informed us that we cannot enter with the suitcase (no surprise there really) so our only option was to go in separately while one of us waited outside with the suitcase. Needless to say there was still some more queuing to do before getting in. Duomo is Europe's second largest cathedral after the one Seville and without a doubt it is very impressive. Partly due to the price (€12.00 with the lift, €7.00 taking the stairs) and partly due to the problem with the suitcase we decided not to go up to the terrace of the Duomo, which would have also a great sight for sure.
All in all Milan has more than its share of great sights but as a city it stroke us a bit cold. We were quite happy to continue towards the beautiful Lake Como.
Comments
Post a Comment