Shabbat Shalom!

Olimme päättäneet aloittaa toisen päivämme Jerusalemissa ilmaisella kävelykierroksella, jonka olen havainnut aina hyväksi tavaksi tutustua kaupunkiin. Koska oli perjantai ja näin ollen sapatti alkaisi illalla, kipaisimme aamulla pikaisesti kaupassa - sapatin aikana, eli perjantain auringonlaskusta lauantain auringonlaskuun asti suurin osa kaupoista ja ravintoloista olisi kiinni. Hyppäsimme jo tottuneesti bussiin ja huristelimme Jaffan portille, josta kierros alkoi klo 11. Porukkaa oli kuin pipoa, mutta meidät jaettiin onneksi useampaan pienempään ryhmään kierrosta varten. Oppaamme Anna oli täynnä intoa ja yksityiskohtaista tietoa kotikaupungistaan, ja saimmekin kierroksesta paljon irti. Aloitimme pienestä armenialaiskorttelista, josta jatkoimme juutalaiskortteliin. Olimme Israelissa sukkot- eli lehtimajajuhlan aikaan, ja kaduilla näkikin paljon erilaisia väliaikaisia majarakennelmia, joiden on tarkoitus muistuttaa juutalaisia niistä majoista, joissa heidän esi-isänsä majailivat 40-vuotisen erämaavaelluksensa aikana. Kiersimme myös muslimikorttelin sekä viimeiseksi kristittyjen korttelin läpi, jossa ortodoksien suitsukkeiden tuoksu leijaili vahvana kaduilla. Kierroksen jälkeen nautimme reissun ensimmäiset falafelit minttuteellä alas huuhdeltuna, ai että oli hyvää!

Bread delivery on the streets of the old town

We had decided to start our second day in Jerusalem with a free walking tour, which I have found to be an excellent way to get to know a city. As it was Friday and the Shabbat would start in the evening, we did a quick grocery shopping first thing in the morning - during Shabbat, from sunset on Friday to sunset on Saturday, most of the shops and restaurants were going to be closed. We took a bus to Jaffa Gate where the walking tour was going to start at 11am. It was really crowded, but luckily the people were divided into several smaller groups for the tour - it was all very organized and well-handled. Our guide Anna was full of enthusiasm and detailed information about her home town and we got a lot out of the tour. We started off in the small Armenian quarter, followed by the Jewish quarter. As we were vising Israel during sukkot, a special holiday that commemorates the Exodus, we could see lots of temporary ceremonial huts that people build to remind them of the huts their ancestors used to live in during the Exodus. We also visited the Muslim quarter and finally the Christian quarter, where the streets had a strong scent of the incense favoured by the Orthodox Christians. After the tour we devoured the first falafel of the trip, washed down with lovely mint tea. That truly hit the spot!

Lounaan jälkeen suuntasimme takaisin Pyhän haudan kirkkoon, josta oppaamme oli kertonut kierroksen aikana. Jeesuksen hautapaikan kerrotaan olleen tämän kirkon sisällä, mistä syystä se on yksi kristittyjen pyhimpiä paikkoja. Erikoisen mielenkiintoisen tästä valtavasta kirkosta tekee se, että siellä toimii kuusi eri kristinuskon suuntausta, jotka ovat aikoinaan ottaneet kovastikin matsia kirkon hallinnasta, joskus verisin seurauksin. Nykyään kaikki suuntaukset ovat kirkossa edustettuina ainakin joten kuten sovussa, eikä kirkossa saa muuttaa mitään - esimerkiksi kirkon julkisivua vasten nojaavien tikapuiden kerrotaan olleen siinä vuodesta 1852 asti. Sisällä kierrellessään tällainen satunnainen ei-uskonnollinen turisti ihan hämmentyy eri uskonsuuntausten rituaalien kirjosta ja pyhiinvaeltajien hurmiosta. Ehdottoman mielenkiintoinen käyntikohde!

Church of the Holy Sepulcher

After the lunch we headed back to the Church of the Holy Sepulchre that our guide had talked about during the tour. It is believed that the church contains the place Jesus was buried in, which makes it one of the holiest places in the world for the Christians. What makes this enormous church particularly interesting is that it belongs to six different Christian denominations, which have fought over the control of it throughout history. Nowadays all six are represented in the church and get along, at least more or less, in peace. As a result of this complicated arrangement, nothing can be changed in the church - for example the ladder against the wall of the church has been in place since 1852. A non-religious traveller like myself gets overwhelmed by the variety of different religious ceremonies and the ecstatic state of the pilgrims. An absolutely fascinating place to visit!

Soldiers, a sight you see everywhere on the streets of Jerusalem 

Sapatin alku alkoi lähestyä, joten päätimme suunnata Itkumuurille ennen auringonlaskua - siellä ei nimittäin saa sapatin aikana ottaa kuvia. Itkumuurille pääsee käymään ilmaiseksi kuka tahansa, kunhan on siveellisesti pukeutunut (olkapäät, polvet ja kaikki siltä väliltä peitetty) ja käyttäytyy kunnioittavasti. Muurille päästäkseen pitää tosin mennä turvatarkastuksen läpi, mutta siinä ei kauaa kestänyt. Itkumuurilla on erikseen miesten puoli vasemmalla ja pienempi naisille kuuluva puoli oikealla. Muurin äärellä seisoi paljon ihmisiä rukoilemassa, lukien pyhiä tekstejä kirjasta, monesti huojuen edestakaisin tai joskus painaen kirjan vasten kasvojaan hurmion vallassa. Paikan syvän uskonnollinen ja harras tunnelma tekee vaikutuksen ateistiinkin. Istuskelimme muurin äärellä pitkät tovit hiljaa mietiskellen ja tunnelmaa makustellen, tarkkaillen erilaisia rituaaleja ja tapoja. Monesti rukoukset lopetettuaan ihmiset perääntyivät muurilta kävellen takaperin jonkin aikaa, koska selän äkillistä kääntämistä muurille pidetään epäkunnioittavana. Kävelimme juutalaiskorttelin läpi matkalla kotiin viiden tienoilla iltapäivällä, ja lähestulkoon kaikki kaupat ja ravintolat olivat jo kiinni - juutalaiset hiljentyivät sapatin viettoon.

Western Wall from close up - prayers and wishes left by people

Western Wall from further away

As the start of the Shabbat was getting closer, we decided to head to the Western Wall before the sunset, as during Shabbat photography is forbidden there. Anybody can visit the Western Wall for free, as long you are decently dressed (as in covering the shoulders, knees and everything in between) and behave respectfully. In order to get to the wall you need to pass the security check though, but that was a quick and easy process. The left side of the Western Wall is reserved for men, while on the right side there was a smaller area for women. There were lots of people standing close to the wall praying, reciting silently holy texts from a book, often rocking back and forth or pushing the book against their faces in a bliss-like state. The deeply religious and devout vibe of the place reaches out and leaves an impression even on an atheist. We stayed a long while sitting by the wall, quietly contemplating and feeling the atmosphere, as well as observing the interesting customs. For example, often after finishing their prayers people backed away from the wall walking backwards, as turning your back suddenly to the wall is deemed disrespectful. Afterwards we walked through the Jewish Quarter on the way home and pretty much all the shops and restaurants were already closed - the Jewish had retired for Shabbat.

A reminder: you are being watched

A local on the quiet streets

Juutalaisten pyhäpäivä tarjosi meille sekä omaa harrasta tunnelmaansa, että haasteita. Yksi harvoista käyntikohteista, mikä oli auki lauantaina ja missä halusimme käydä, oli Israel Museum. Bussit eivät kuitenkaan kulkeneet (lukuun ottamatta vanhan kaupungin ja Itä-Jerusalemin välillä operoivia palestiinalaisbusseja), ja koska emme halunneet pulittaa monta kymppiä taksista, jouduimme kävelemään reilun 6 km matkan museolle. Toisaalta matkan varrella näki ja koki mielenkiintoista sapatin tunnelmaa modernissa Jerusalemissa - en tiedä, olisiko mikään päivä koskaan niin hiljainen missään päin Eurooppaa. Liikennettä ei ollut juuri nimeksikään, lähes kaikki mahdolliset firmat olivat kiinni, ja perheet näyttivät viettävän kiireetöntä aikaa yhdessä esim. leikkipuistoissa. Hostimme kertoivat meille, ettei sapatin aikana kuulu käyttää edes kännykkää, mikä mahtaa olla nykyihmisille todella hyvä digipaasto. Tulipa päivän aikana ainakin käveltyä kyllikseen - edestakainen matka museoon sekä tietenkin ympäri valtavaa ja todella mielenkiintoista museota. Sapatin takia myös museon kahvilat olivat kiinni, joten nämä nälkäiset turistit joutuivat tallustelemaan näyttelystä toiseen vatsat kurnien. Onneksi nähtävää oli niin paljon, että nälkä unohtui pariksi tunniksi. Huippukohta oli Kuolleenmeren kääröt, jotka ovat maailman vanhimpien uskonnollisten tekstien joukossa. Muita erikoisen kiinnostavia osia olivat juutalaiseen kulttuuriperintöön paneutuvat osastot. Onneksi museon pihalla oli sentään nakkikioski, joka oli auki, ja saimme nälän tyydytettyä vegebagelilla ennen kävelymatkaa kotiin. Illalla laitoimme hosteillemme unkarilaista ruokaa jäähyväisillalliseksi - seuraavana päivänä oli aika jatkaa matkaa kohti Kuolluttamerta!

A few types of halva on offer

Gina with Temple Mount and Western Wall in the background

The holy day of the Jewish offered us both a fascinating opportunity to feel its devout mood, as well as challenges. One of the few sights we wanted to visit that was open on Saturdays was Israel Museum. However, since the buses were not running (apart from the Palestinian buses that operate between the Old Town and the Eastern part of the city) and we didn't want to pay a fortune for a taxi, we had to make the 6 km journey there by foot. On the other hand it was really interesting to feel the Shabbat mood in modern Jerusalem - I don't know if any holiday would ever be that quiet anywhere in Europe. There were hardly any cars on the roads, practically all the establishments were closed and the families seemed to be spending quality time together at playgrounds. Our hosts told us that during Shabbat you are not even supposed to use your mobile phone, which must be a great detox for people nowadays. At least we got a good amount of walking that day - the walk to the museum and back, plus of course wandering around the gigantic and super-interesting museum. Due to Shabbat also the cafeterias of the museum were closed, so these hungry tourists were forced to go from one exhibition to another with growling stomachs. Luckily there was so much to see, that we could forget about being hungry for a couple of hours. The highlight was the Dead Sea scrolls that are among the oldest religious texts in the world. Other parts that particularly took our fancy were the ones concentrating on the Jewish cultural heritage. Luckily there was a small snack bar outside the museum that was thankfully open, so we managed to grab a veggie bagel and a hot dog to sustain ourselves before walking home. In the evening we cooked a Hungarian dinner for our hosts as a farewell - the following day it was time to continue towards the Dead Sea!