Muutama päivä Havannassa - A Few Days in Havanna

Havanna ei jätä ketään kylmäksi. Rapistunutta romantiikkaa ja toisaalta kasvoille iskevää todellisuutta näkyy joka puolella. Aloitimme kunnon turistien tavoin tutustumisemme pääkaupunkiin vanhasta Havannasta, jonne pääsimme majapaikastamme Havanna Centrossa colectivo taxilla 50 sentin hintaan (onneksi meillä oli tarpeeksi paikallisia pesoja). Capitolion kulmilla hyppäsimme ulos taksista ja lähdimme harhailemaan erittäin epämääräisellä suunnitelmalla varustettuna, tarkoituksena enemmänkin fiilistellä kuin ruksia nähtävyyksiä listalta. Arkkitehtuuri ja autot vetivät huomiomme puoleensa koko ajan: romanttisen rähjäiset, vuosia sitten varmasti hulppean näköiset pastellisävyiset rakennukset, samoin kuin 50-luvun amerikanraudat kirkkaissa väreissä pinkistä turkoosiin ovat kyllä hienon näköisiä, mutta kertovat toisaalta karua tarinaa maasta, joka on juuttunut menneisyyteen. Harvassa olevien kauppojen ulkopuolella näkyi usein pitkät jonot, kun paikalliset odottivat kärsivällisen alistuneina päästäkseen ostamaan jotain niinkin arkista asiaa kuin saippuaa tai kolajuomaa.

View of "New Havanna" from the Malecon

Queue outside a soap shop



Whatever you say about Havanna, is does not leave anyone cold. Everywhere you look, you can see some shabby charm but at the same time also the harsh reality hits you in the face. We started our exploration of the capital like any good tourist would by heading to the Old Havanna. We got there from our accommodation in Havanna Centro easily and cheaply by taxi colectivo (luckily we had enough local pesos). We hopped off around Capitolio and started strolling around with an extremely vague plan, with the purpose of getting a feel of the city rather than just ticking off the sights. The architecture and the cars drew our attention to them all the time; the dilapidated buildings, that must have been really grandiose years ago, as well as the brightly coloured classic American cars from the 50's looked amazing, but at the same time they were telling a grim story of a country stuck in the past. Any grocery shops were few and between and usually you could see long queues outside, with resigned locals waiting patiently to get a chance to buy such mundane things as a soap or a bottle of cola. 


How many cats can you spot in the picture?

Kävelimme kohti Plaza de Armasia pitkin Calle Obispoa, joka on vilkas sekä turistien että paikallisten suosima kävelykatu. Baaria, matkamuistokauppaa ja halpaa pizzaa löytyy joka lähtöön, samoin kuin live-musiikkia. Plaza de Armasin reunalta löytyy Fuerza Real -linnoitus vallihautoineen, joka on komea näky. Ernest Hemingway asui aikoinaan pitkät tovit Kuubassa ja hänen muistostaan lypsetään kaikki irti. Ambos Mundos -hotelli, jossa Hemingway asui ja kirjoitti Kenelle kellot soivat -romaaninsa, on pitänyt Hemingwayn huoneen museona, jota pääsisi katsomaan pulittamalla 5 CUC pääsymaksun. Lähettyviltä löytyy myös Bodeguita del Medio -baari, jossa Hemingwaylla oli tapana käydä nauttimassa baarin antimia ja jossa nyt tarjoillaan ylihinnoiteltuja mojitoja. La Floridita -baarin baarimikko keksi kuulemma daquiri-cocktailin Hemingwayta varten, joten siellä saa myös nauttia tuplahintaisia daquireja näin halutessaan. Me vain kävimme Hemingwayn hotellin katolla ihailemassa maisemia, jonka saa sentään tehdä ihan ilmaiseksi. Vanhan Havannan mielestäni kaunein aukio oli Plaza Vieja, jota ympäröivät mahtavat historialliset rakennukset.

Capitolio under renovation

Fuerza Real

We walked towards Plaza de Armas along Calle Obispo, which is a busy and lively pedestrian street popular with locals and tourists alike. There are bars, souvenir shops and cheap pizza all over the place, as well as live music. On the side of the Plaza de Armas you find the impressive fortress Fuerza Real with its moat. Ernest Hemingway used to live in Cuba quite some time and his legacy is being milked for every peso. The nearby hotel called Ambos Mundos is where Hemingway used to live while writing his novel For Whom the Bell Tolls and his room is kept as a museum, which you can visit for an entrance fee of 5 CUC. Nearby there is also Bodeguita del Medio, one of Hemingway's favourite bars (allegedly) which is now serving over-priced mojitos to vast masses of tourists. A bar called La Floridita then again is famed for being the birthplace of the daquiri, as apparently the bartender invented it for Hemingway. So now you too can enjoy daquiries in La Floridita for double the price than in any other establishment. We just went up to the roof of Hemingway's hotel to see the view over the city, which you can do free of charge. 

The cathedral

Plaza Vieja



Toisena kokonaisena Havannan päivänämme päätimme tutustua enemmän keskustan ja Vedadon alueeseen ja aloitimme Plaza de la Revolucionilta, jota hallitsee Havannan korkein rakennus: Jose Martin muistomerkki. Aukiota ympäröivät kunnon neuvostoliittolaisen näköiset ministeriörakennukset, joista yhtä koristaa Che Guevaran kuva. Muistomerkin huipulle pääsi 3 CUC pääsymaksulla ja kyllä kannatti mennä katsomaan Havannaa yläilmoista. Täältä sai hyvin perspektiiviä kaupungin kokoon ja täällä vasta huomasi todella, miten vähän autoja kaduilla on. Muistomerkin vieressä meni kuusikaistainen tie, jolla näkyi yksi auto siellä, toinen täällä. Vaikka autoja on niin vähän, pakokaasun katku tuntuu silti tukahduttavalta Havannan kaduilla - huomaa kyllä, että autot ovat järjestään yli 30 vuotta vanhoja ja saastuttavat paljon nykyautoja enemmän. Kävimme myös tutustumassa todella vaikuttavaan Colon-hautausmaahan isoine monumentteineen, joka oli 5 CUC pääsymaksun arvoinen. Söimme lounasta läheisessä hallituksen omistamassa ravintolassa, jolla oli näille ravintoloille tyypillisesti hyvin rajallinen ruokalista (eikä kaikkea listalla olevaa tietenkään ole saatavilla) ja halvat hinnat. Alle puolentoista euron margarita-pizza oli todennäköisesti halvin ja taatusti huonoin koskaan syömäni pizza. Sieltä hurautimme amerikanrautataksilla pienen hintaneuvottelun jälkeen Avenida de los Presidentesille, jota pitkin kävelimme merenrantaa reunustavalle Maleconille.

Plaza de la Revolucion


View from the Jose Marti memorial


On our second full day in Havanna we decided to explore the centro and Vedado areas and started off on Plaza de la Revolucion which is ruled by the highest building in Havanna: Jose Marti Memorial. The square is surrounded by very soviet-like ministry buildings, one of which is decorated by a huge Che Guevara mural. The entrance fee to get up to the top of the memorial tower is 3 CUC and well worth it for the aerial view of Havanna. Here you can really get a good perspective on the size of the city and you also see just how few cars there are on the streets. Next to the memorial there was a six-lane road that was mainly void of traffic. Although there are so few cars, the air quality is terrible on the streets of Havanna - it is obvious that the cars are all minimum 30 years old and pollute much more than modern cars. After the memorial we went to see the impressive Colon cemetery that was also well worth the 5 CUC entrance fee with its enormous monuments. We had lunch in a nearby government-owned restaurant that had the typical very restricted menu (and not all items on the menu are available anyway) and low prices. My pizza margarita for less than 1,5 euros was quite possibly the cheapest and most definitely the worst pizza I had ever eaten. From there we took a classic car functioning as a taxi to the Avenida de los Presidentes and walked down this nice avenue all the way until the Malecon by the sea. 


Colon Cemetery

Avenida de los Presidentes

Illan ratoksi menimme vielä Havannan sataman itäpuolella sijaitsevaan San Carlos Campana -linnoitukseen. 6 CUC pääsymaksulla pääsee tutkailemaan runsaasti lääniä, josta löytyy muun muassa monta pientä museoa - osa enemmän, osa vähemmän mielenkiintoisia. Che Guevaran elämästä kertova näyttely oli mielestäni kaikkein mielenkiintoisin. Se maalasi kuvan Chestä kansallissankarina ja täytti kaikki sankarinpalvonnan ja propagandan tunnusmerkit. Linnoituksen ehkä paras anti oli kuitenkin henkeäsalpaava näköala sataman yli vanhaan kaupunkiin. Myöhemmin illalla linnoituksessa olisi ollut vielä jonkinlainen seremoniallinen kanuunanlaukaisu, mutta emme jaksaneet sitä enää pitkän päivän päätteeksi odotella.

In the evening we headed to the San Carlos Campana fortress on the east side of the Havanna harbour. There is a lot to see in exchange for the 6 CUC entrance fee, for example several little museums - some more interesting than others. What I found particularly interesting was the museum about Che Guevara, that painted the picture of a national hero in a full hero-worship (propaganda) mode. However, the best bit about visiting the fortress was the breath-taking view over the old city on the other side of the harbour. There would have been also some sort of a ceremonial cannon shooting later on in the evening, but we didn't feel like waiting for it after a long day. 

San Carlos de Campana Fortress
Havannasta olisi niin paljon juttua kirjoitettavana, mutta siinä se oli pähkinänkuoressa! Seuraava pysäkki: Vinalesin kansallispuisto!

There would be so much to write about Havanna but that's it in a nutshell! Next stop: Vinales National Park!


Comments

Popular posts from this blog

Varadero - paratiisi vai pettymys? Varadero - a paradise or a disappointment?

Rantatouristina Soussessa - Beach Tourists in Sousse

Riviera Maya