Kommelluksia Tien Päältä Osa 1 - Travel Fails Vol 1
Blogeissa on viime aikoina kiertänyt haaste, jossa bloggaajat kertovat kommelluksista tai hauskoista sattumista matkojen varrelta. Tottahan on, että reissuissa aina sattuu ja tapahtuu, joten päätin osallistua minäkin kertomalla muutamia mieleenjuolahtaneita juttuja, kun kaikki ei mennyt ihan suunnitelmien mukaan...
Recently many bloggers have shared their travel fails and funny incidents that happened while travelling. It's a sure thing that on the road sometimes things don't go quite as planned and I decided to join in to share some of our funny moments...
Eksyksissä ja sohvattomana Australiassa
Olen aiemminkin kertoillut juttuja sohvasurffailusta. Se on todella hauska tapa matkustaa ja takaa myös kaikenlaisia kommelluksia... Yksi esimerkkimme on Australiasta, jossa olimme road tripillä Great Ocean Roadia pitkin ja olimme saaneet sohvan Nullawarren pienestä maaseutukylästä. Hosteillamme oli siellä maatila, jossa he asuivat ison perheensä (viisi lasta!) ja eläimiensä kanssa. Maatilan löytäminen ei ollutkaan ihan helppoa - GPS-laitteemme kyllä opasti meitä oikein innokkaasti kääntyilemään sinne sun tänne hiekkateitä pitkin, mutta ilmoitti sitten ihan täysin keskellä ei-mitään "olet perillä!" No kyllä en ole mitenkään perillä, kun ei yhden ainutta taloa ollut missään näköpiirissä. Siitä piti lähteä sitten umpimähkään jatkamaan matkaa, mutta jotenkin ihmeen kaupalla, ajeltuamme ympäri maaseutua suhteellisen pitkään, helpotuksemme löysimme viimein oikean osoitteen.
Mutta eiväthän ne ongelmat suinkaan siihen loppuneet... perheenisä tuli avaamaan oven ja sanoi kuin ohimennen "olette oikein tervetulleita olemaan meillä, mutta meillä on kyllä nyt hirvittävä vatsatauti täällä meneillään..." Sitten seurasi ihan tarpeettoman yksityiskohtainen kuvaus siitä, miten jokainen lapsista vuorollaan oli oirehtinut ja nyt oli aikuisten vuoro. Tauti näytti vieläpä olevan ihan harvinaisen ärhäkkää ja tarttuvaa tyyppiä. Meillä oli muutaman päivän päästä lento Uuteen-Seelantiin, joten vaikka vatsatauti ei koskaan tunnu mitenkään erikoisen toivotulta tapahtumalta, sillä hetkellä meillä oli ihan erityinen syy olla haluamatta sitä. Kiitimme sitten kohteliaasti vieraanvaraisuudesta, mutta päätimme lähteä jatkamaan matkaa.
Tässä vaiheessahan oli tietenkin ilta eikä meillä ollut siis kattoa pään päällä. Warrnamboolin kaupunkiin ei ollut onneksi mitenkään ylettömän pitkä matka, mutta uuden vuoden seutu on huippusesonkia niillä main ja kaikki leirintäalueet olivat täynnä ja suurin osa motelleistakin esitteli FULL-kylttiä. Lopulta saimme varmaankin kirjaimellisesti kaupungin viimeisen huoneen maksaen huomattavasti enemmän kuin meillä oli tapana (muistaakseni jotain 130 AUD:n pintaan, sekin oli tosin lievästi alennettu hinta jonka saimme kerrottuamme nyyhkytarinamme respassa), mutta olipahan ainakin katto pään päällä ja vatsa kunnossa.
Lost and Couchless in Australia
I have shared also before stories about couchsurfing. It's such a fun and unpredictable way to travel while at the same time guaranteeing a story or two to tell... One of our examples is from a road trip on the Great Ocean Road in Australia. We had found a couch in the small rural village of Nullawarre where our hosts lived on a farm with their big family (five children!) and animals. Needless to say it was not the easiest task to find the said farm - our GPS was guiding us very enthusiastically turning here and there on the dirt roads, before announcing cheerily "you have arrived at your destination!" in the middle of absolutely nowhere. I have most certainly not arrived at my destination when there isn't even one house in sight... nothing more to it but to continue pretty randomly along the country roads. Through some miracle we did find ourselves at the right address after a considerable time of driving around, which was a great relief.
However, the trouble did not stop there... the father of the family came to the door and mentioned sort of passingly "you are very welcome to stay if you wish, but unfortunately we are going through a terrible bout of stomach flu at the moment..." He then regaled us with an unnecessarily detailed account on the symptoms each child had suffered through and how now the adults were down with the same thing. Apparently it was a particularly nasty and contagious sort of a disease. While stomach flu is never a desirable thing to have, considering we had a flight to New Zealand in a few days we had quite a particular reason to avoid it. So we thanked them for the hospitality and headed out again.
Of course by now it was late-ish evening and we did not have a roof over our heads. Thankfully the town of Warrnambool was not a long drive away, however being their high season all the campsites were full and most of the motels were also displaying their FULL signs. Eventually we did find what was most likely the last room in the town and reluctantly paid quite a bit more than what we were used to (I believe it was in the region of 130 AUD which was slightly discounted by the kind receptionist after she was treated to the story of our ordeal). At least we had a place to sleep and no tummy ache!
Hieromalaitoksen iloja Nepalissa
Aasiassa matkailu tarjoaa aina hauskoja (tai ehkä tapahtumahetkellä vähemmän hauskoja) kokemuksia. Vaellettuamme Nepalin Annapurna-vuorilla, saavuimme Pokharan kaupunkiin, joka on täynnä erilaisia hieromapalveluja. Mekin halusimme toki lievittää lihasten kipuilua rentouttavalla hieronnalla ja näimme yhdessä kylpylässä mainostettavan "parihierontaa" . Me oletimme tämän vain tarkoittavan sitä, että olemme samaan aikaan samassa huoneessa ja se oli vieläpä halvempi kuin kaksi yksittäistä hierontaa, joten päätimme varata sen. Tämä aiheutti suunnatonta hämmennystä henkilökunnan keskuudessa, sillä he selittivät että parihieronnan voi varata vain mies ja vaimo. Emme halunneet nostaa mitään äläkkää siitä, että olemme naispari, joten olisimme ihan hyvin voineet tyytyä kahteen tavalliseen hierontaan, mutta kaiken tämän selityksen ja hämmennyksen päätteeksi lopputulos oli sitten "ok, ok, parihieronta kello 18, ok ok!"
Lähdimme sitten lievästi hämmentyneinä takaisin majatalollemme, mutta matkalla kauhea ajatus tuli mieleeni... muistelin miespuolisen tuttuni kertoneen käyneensä vaimonsa kanssa parihieronnassa Filippiineillä ja se osoittautuikin happy ending-tyyliseksi hieronnaksi... voi ei, varattiinko me nyt vahingossa joku seksihieronta ja sen takia he olivat niin hämmentyneitä kahden naisen kysellessä tällaisen palvelun perään?! Ei hätää mitään, menimme hierontaan eikä tarjottu mitään erikoispalveluita!
Relaxing Massage in Nepal
Travelling in Asia is guaranteed to give you loads of funny (and at the time, possibly less funny) experiences. After hiking in the Annapurnas in Nepal we arrived at the town of Pokhara which is full of different spas and massage services. We also wanted to relieve the aching muscles after the hike and we saw a spa advertising "couple's massage". We took it to mean just that you are in the same room at the same time and it worked out cheaper than two separate massages, so we asked to book it. This caused enormous confusion among the staff and required endless discussion and conferring with each other, finally explaining to us that the couple's massage is only for "husband and wife". We didn't wish to make a big deal out of being a married lady couple so we would have just gone with the normal massage, however after lots of explaining and confusion they finally concluded "ok ok, couple's massage at 6 o'clock, ok ok".
We went back to our guest house feeling slightly confused and then a terrible idea crossed my mind... I remembered hearing of a male acquaintance of mine who had booked a couple's massage in the Philippines and it turned out to be more like a happy ending type of massage... dear lord, did we now unwittingly book some sort of a sex massage and that's why the staff were so surprised that two women wanted this service?! It was not without some misgivings that we returned to the spa but fear not - we had quite a normal massage together in the same room and no special services were offered!
Näkymätön rotta Myanmarissa
Myanmarissakin sattui kommelluksia, tässä nimenomaisessa tapauksessa oltiin ihan yksin syypäitä... Ensimmäisenä iltanamme Yangonissa saimme huoneen 10-kerroksisen hotellin ylimmästä kerroksesta. Tämän voisi kuvitella olevan hyvä juttu, paitsi että ilmeisesti katon ja sisäkaton välissä asui paljon (toivottavasti) kyyhkyjä, joiden rapistelu kuului huoneeseen todella selvästi. Välillä rapistelu kuulosti paljon enemmän nelijalkaiselta kuin linnulta ja vaimo totesi "toivottavasti ne ovat puluja eivätkä rottia". Tähän väliin pitää nyt selittää, että huoneen katto oli todella korkealla ja lähellä katonrajaa seinää kiersi pieni hyllyntapainen, jolle en keksinyt mitään muuta tarkoitusta kuin pölyn kerääminen.
Yhtäkkiä vaimo kirkaisi "rotta vitun rotta!" ja hyppäsi sängylle. Minä seurasin perässä sängylle kirkuen "missä missä missä!" Vaimon mukaan hän oli nähnyt rotan juoksevan edellämainittua hyllyä pitkin katonrajassa. Siinä mielessä sängylle hyppääminen ei nyt mitenkään parantanut asemaamme, mutta kaipa se tuntui turvallisemmalta... tuijotimme molemmat silmät kovana sitä hyllyä ja hetken päästä minäkin näin liikettä. Piti alkaa sitten soittaa respaan, että haluamme vaihtaa huonetta, koska tässä huoneessa on ROTTA! Respan tyttö ei ymmärtänyt mitä olen vailla, joten lähetti pojan huoneeseen katsomaan, mikä on hätänä. Me osoittelimme yläilmoihin ja toistelimme, että siellä on rotta. Poika ei ymmärtänyt mistä on kyse, vaan luuli että väitämme etteivät valot toimi. Suoritin sitten parhaan mahdollisen rotta-imitaationi (jätän mielikuvituksenne varaan, miten tämä tapahtui). En oikein tiedä, mitä hän luuli minun tarkoittavan (tiedättekö, miten joskus voi lukea jonkun kasvoilta "hulluja nuo ulkomaalaiset"?), mutta ainoa mitä hän tilanteesta ymmärsi, oli että haluamme vaihtaa huonetta. Hän palasi takaisin respaan hakemaan avaimia uuteen huoneeseemme ja me jäimme huoneeseen tuijottamaan hyllyä.
Tässä vaiheessa aloin paniikin laannuttua ihmetellä, miten "rotta" näytti pysyvän koko ajan samassa paikassa, ikään kuin se säännöllisin väliajoin vain kurkistaisi kolostaan. Aikani tuijotettuani tajusin, etteihän siellä mitään viiksivallua ollut... joku pölykoira vain liikahteli ilmastoinnin aiheuttamassa ilmavirrassa! Tässä vaiheessa oli kuitenkin ihan liian myöhäistä perua puheitamme ja sitä paitsi halusimme joka tapauksessa nukkua jossain vähemmän rapisevassa huoneessa, joten vaihdoimme muina miehinä huonetta...
The Mystery of the Invisible Rat in Myanmar
We were not spared of some mishaps in Myanmar either, this one was pretty much our own fault though... Our first evening in Yangon we got a room in the top floor of 10-storey hotel. You might think this is a good thing, except that there was a colony of (hopefully) pigeons living between the ceiling and the roof and they made quite a bit of noise. At some point it sounded more like some other animals scurrying around and after a while the wifey noted "I do hope they are birds and not rats!" Here I must comment that the ceiling was really high and for whatever reason high up on the wall there was a little shelf-like thing for which I could not imagine any other use than gathering dust.
Suddenly the wifey screamed "a rat a fucking rat!" and jumped on the bed. I followed suit screaming "where where where?!" According to wife, she had seen a rat running along the aforementioned shelf-like thing close to the ceiling. Considering that the rat was supposedly high up, jumping on the bed was not exactly the logical thing to do, but I suppose it felt a bit safer... we both stared at the shelf-like thing and it didn't take long until I also sensed some motion there. Nothing more to it but calling reception that we want to change our room, because there is a RAT in this one! The girl in reception didn't understand what I wanted, so she sent a guy to the room to have a look. We were pointing upwards and kept repeating there's a rat up there. The poor guy didn't understand what we were saying but assumed we were talking about the lights not working. Finally I had to do a rat impersonation to make my point (I will let you imagine what that entailed!). I am not at all sure what he thought I meant (you know how sometimes you can see of somebody's face they are thinking "these crazy foreigners!") but at least he finally got the point that we want to change the room. He headed back to reception to get keys to our new room and we stayed in the room staring at the shelf-like thing.
At this stage, with the worst of the panic subsiding, I started to wonder how come the "rat" remained exactly at the same spot all the time, as if it just kept peaking out a surprisingly regular intervals. After some more staring I realised it was not a rat at all - more likely a dust bunny moving with the draft of the air-con! Needless to say, at this stage it was way too late to take it back and in any case we preferred to stay further away from the pigeons so we just changed rooms, not mentioning the rat anymore...
Näitä juttuja tulee varmaan mieleen sitä enemmän, mitä enemmän asiaa ajattelee, joten hyvin mahdollisesti aiheesta tulee vielä lisäpostauksia!
I am likely to remember more and more similar stories the more I think about it, so stay tuned for more travel fails!
Recently many bloggers have shared their travel fails and funny incidents that happened while travelling. It's a sure thing that on the road sometimes things don't go quite as planned and I decided to join in to share some of our funny moments...
Eksyksissä ja sohvattomana Australiassa
Olen aiemminkin kertoillut juttuja sohvasurffailusta. Se on todella hauska tapa matkustaa ja takaa myös kaikenlaisia kommelluksia... Yksi esimerkkimme on Australiasta, jossa olimme road tripillä Great Ocean Roadia pitkin ja olimme saaneet sohvan Nullawarren pienestä maaseutukylästä. Hosteillamme oli siellä maatila, jossa he asuivat ison perheensä (viisi lasta!) ja eläimiensä kanssa. Maatilan löytäminen ei ollutkaan ihan helppoa - GPS-laitteemme kyllä opasti meitä oikein innokkaasti kääntyilemään sinne sun tänne hiekkateitä pitkin, mutta ilmoitti sitten ihan täysin keskellä ei-mitään "olet perillä!" No kyllä en ole mitenkään perillä, kun ei yhden ainutta taloa ollut missään näköpiirissä. Siitä piti lähteä sitten umpimähkään jatkamaan matkaa, mutta jotenkin ihmeen kaupalla, ajeltuamme ympäri maaseutua suhteellisen pitkään, helpotuksemme löysimme viimein oikean osoitteen.
Mutta eiväthän ne ongelmat suinkaan siihen loppuneet... perheenisä tuli avaamaan oven ja sanoi kuin ohimennen "olette oikein tervetulleita olemaan meillä, mutta meillä on kyllä nyt hirvittävä vatsatauti täällä meneillään..." Sitten seurasi ihan tarpeettoman yksityiskohtainen kuvaus siitä, miten jokainen lapsista vuorollaan oli oirehtinut ja nyt oli aikuisten vuoro. Tauti näytti vieläpä olevan ihan harvinaisen ärhäkkää ja tarttuvaa tyyppiä. Meillä oli muutaman päivän päästä lento Uuteen-Seelantiin, joten vaikka vatsatauti ei koskaan tunnu mitenkään erikoisen toivotulta tapahtumalta, sillä hetkellä meillä oli ihan erityinen syy olla haluamatta sitä. Kiitimme sitten kohteliaasti vieraanvaraisuudesta, mutta päätimme lähteä jatkamaan matkaa.
Tässä vaiheessahan oli tietenkin ilta eikä meillä ollut siis kattoa pään päällä. Warrnamboolin kaupunkiin ei ollut onneksi mitenkään ylettömän pitkä matka, mutta uuden vuoden seutu on huippusesonkia niillä main ja kaikki leirintäalueet olivat täynnä ja suurin osa motelleistakin esitteli FULL-kylttiä. Lopulta saimme varmaankin kirjaimellisesti kaupungin viimeisen huoneen maksaen huomattavasti enemmän kuin meillä oli tapana (muistaakseni jotain 130 AUD:n pintaan, sekin oli tosin lievästi alennettu hinta jonka saimme kerrottuamme nyyhkytarinamme respassa), mutta olipahan ainakin katto pään päällä ja vatsa kunnossa.
 |
| On the Great Ocean Road |
Lost and Couchless in Australia
I have shared also before stories about couchsurfing. It's such a fun and unpredictable way to travel while at the same time guaranteeing a story or two to tell... One of our examples is from a road trip on the Great Ocean Road in Australia. We had found a couch in the small rural village of Nullawarre where our hosts lived on a farm with their big family (five children!) and animals. Needless to say it was not the easiest task to find the said farm - our GPS was guiding us very enthusiastically turning here and there on the dirt roads, before announcing cheerily "you have arrived at your destination!" in the middle of absolutely nowhere. I have most certainly not arrived at my destination when there isn't even one house in sight... nothing more to it but to continue pretty randomly along the country roads. Through some miracle we did find ourselves at the right address after a considerable time of driving around, which was a great relief.
However, the trouble did not stop there... the father of the family came to the door and mentioned sort of passingly "you are very welcome to stay if you wish, but unfortunately we are going through a terrible bout of stomach flu at the moment..." He then regaled us with an unnecessarily detailed account on the symptoms each child had suffered through and how now the adults were down with the same thing. Apparently it was a particularly nasty and contagious sort of a disease. While stomach flu is never a desirable thing to have, considering we had a flight to New Zealand in a few days we had quite a particular reason to avoid it. So we thanked them for the hospitality and headed out again.
Of course by now it was late-ish evening and we did not have a roof over our heads. Thankfully the town of Warrnambool was not a long drive away, however being their high season all the campsites were full and most of the motels were also displaying their FULL signs. Eventually we did find what was most likely the last room in the town and reluctantly paid quite a bit more than what we were used to (I believe it was in the region of 130 AUD which was slightly discounted by the kind receptionist after she was treated to the story of our ordeal). At least we had a place to sleep and no tummy ache!
 |
| Great Ocean Road |
Hieromalaitoksen iloja Nepalissa
Aasiassa matkailu tarjoaa aina hauskoja (tai ehkä tapahtumahetkellä vähemmän hauskoja) kokemuksia. Vaellettuamme Nepalin Annapurna-vuorilla, saavuimme Pokharan kaupunkiin, joka on täynnä erilaisia hieromapalveluja. Mekin halusimme toki lievittää lihasten kipuilua rentouttavalla hieronnalla ja näimme yhdessä kylpylässä mainostettavan "parihierontaa" . Me oletimme tämän vain tarkoittavan sitä, että olemme samaan aikaan samassa huoneessa ja se oli vieläpä halvempi kuin kaksi yksittäistä hierontaa, joten päätimme varata sen. Tämä aiheutti suunnatonta hämmennystä henkilökunnan keskuudessa, sillä he selittivät että parihieronnan voi varata vain mies ja vaimo. Emme halunneet nostaa mitään äläkkää siitä, että olemme naispari, joten olisimme ihan hyvin voineet tyytyä kahteen tavalliseen hierontaan, mutta kaiken tämän selityksen ja hämmennyksen päätteeksi lopputulos oli sitten "ok, ok, parihieronta kello 18, ok ok!"
Lähdimme sitten lievästi hämmentyneinä takaisin majatalollemme, mutta matkalla kauhea ajatus tuli mieleeni... muistelin miespuolisen tuttuni kertoneen käyneensä vaimonsa kanssa parihieronnassa Filippiineillä ja se osoittautuikin happy ending-tyyliseksi hieronnaksi... voi ei, varattiinko me nyt vahingossa joku seksihieronta ja sen takia he olivat niin hämmentyneitä kahden naisen kysellessä tällaisen palvelun perään?! Ei hätää mitään, menimme hierontaan eikä tarjottu mitään erikoispalveluita!
 |
| The famous lake in Pokhara |
 |
| More cows than cars on the road in Pokhara |
Relaxing Massage in Nepal
Travelling in Asia is guaranteed to give you loads of funny (and at the time, possibly less funny) experiences. After hiking in the Annapurnas in Nepal we arrived at the town of Pokhara which is full of different spas and massage services. We also wanted to relieve the aching muscles after the hike and we saw a spa advertising "couple's massage". We took it to mean just that you are in the same room at the same time and it worked out cheaper than two separate massages, so we asked to book it. This caused enormous confusion among the staff and required endless discussion and conferring with each other, finally explaining to us that the couple's massage is only for "husband and wife". We didn't wish to make a big deal out of being a married lady couple so we would have just gone with the normal massage, however after lots of explaining and confusion they finally concluded "ok ok, couple's massage at 6 o'clock, ok ok".
We went back to our guest house feeling slightly confused and then a terrible idea crossed my mind... I remembered hearing of a male acquaintance of mine who had booked a couple's massage in the Philippines and it turned out to be more like a happy ending type of massage... dear lord, did we now unwittingly book some sort of a sex massage and that's why the staff were so surprised that two women wanted this service?! It was not without some misgivings that we returned to the spa but fear not - we had quite a normal massage together in the same room and no special services were offered!
 |
| In Yangon, Myanmar |
Myanmarissakin sattui kommelluksia, tässä nimenomaisessa tapauksessa oltiin ihan yksin syypäitä... Ensimmäisenä iltanamme Yangonissa saimme huoneen 10-kerroksisen hotellin ylimmästä kerroksesta. Tämän voisi kuvitella olevan hyvä juttu, paitsi että ilmeisesti katon ja sisäkaton välissä asui paljon (toivottavasti) kyyhkyjä, joiden rapistelu kuului huoneeseen todella selvästi. Välillä rapistelu kuulosti paljon enemmän nelijalkaiselta kuin linnulta ja vaimo totesi "toivottavasti ne ovat puluja eivätkä rottia". Tähän väliin pitää nyt selittää, että huoneen katto oli todella korkealla ja lähellä katonrajaa seinää kiersi pieni hyllyntapainen, jolle en keksinyt mitään muuta tarkoitusta kuin pölyn kerääminen.
Yhtäkkiä vaimo kirkaisi "rotta vitun rotta!" ja hyppäsi sängylle. Minä seurasin perässä sängylle kirkuen "missä missä missä!" Vaimon mukaan hän oli nähnyt rotan juoksevan edellämainittua hyllyä pitkin katonrajassa. Siinä mielessä sängylle hyppääminen ei nyt mitenkään parantanut asemaamme, mutta kaipa se tuntui turvallisemmalta... tuijotimme molemmat silmät kovana sitä hyllyä ja hetken päästä minäkin näin liikettä. Piti alkaa sitten soittaa respaan, että haluamme vaihtaa huonetta, koska tässä huoneessa on ROTTA! Respan tyttö ei ymmärtänyt mitä olen vailla, joten lähetti pojan huoneeseen katsomaan, mikä on hätänä. Me osoittelimme yläilmoihin ja toistelimme, että siellä on rotta. Poika ei ymmärtänyt mistä on kyse, vaan luuli että väitämme etteivät valot toimi. Suoritin sitten parhaan mahdollisen rotta-imitaationi (jätän mielikuvituksenne varaan, miten tämä tapahtui). En oikein tiedä, mitä hän luuli minun tarkoittavan (tiedättekö, miten joskus voi lukea jonkun kasvoilta "hulluja nuo ulkomaalaiset"?), mutta ainoa mitä hän tilanteesta ymmärsi, oli että haluamme vaihtaa huonetta. Hän palasi takaisin respaan hakemaan avaimia uuteen huoneeseemme ja me jäimme huoneeseen tuijottamaan hyllyä.
Tässä vaiheessa aloin paniikin laannuttua ihmetellä, miten "rotta" näytti pysyvän koko ajan samassa paikassa, ikään kuin se säännöllisin väliajoin vain kurkistaisi kolostaan. Aikani tuijotettuani tajusin, etteihän siellä mitään viiksivallua ollut... joku pölykoira vain liikahteli ilmastoinnin aiheuttamassa ilmavirrassa! Tässä vaiheessa oli kuitenkin ihan liian myöhäistä perua puheitamme ja sitä paitsi halusimme joka tapauksessa nukkua jossain vähemmän rapisevassa huoneessa, joten vaihdoimme muina miehinä huonetta...
 |
| A room with a view. Of the most squalid neighbourhood I have ever seen. |
The Mystery of the Invisible Rat in Myanmar
We were not spared of some mishaps in Myanmar either, this one was pretty much our own fault though... Our first evening in Yangon we got a room in the top floor of 10-storey hotel. You might think this is a good thing, except that there was a colony of (hopefully) pigeons living between the ceiling and the roof and they made quite a bit of noise. At some point it sounded more like some other animals scurrying around and after a while the wifey noted "I do hope they are birds and not rats!" Here I must comment that the ceiling was really high and for whatever reason high up on the wall there was a little shelf-like thing for which I could not imagine any other use than gathering dust.
Suddenly the wifey screamed "a rat a fucking rat!" and jumped on the bed. I followed suit screaming "where where where?!" According to wife, she had seen a rat running along the aforementioned shelf-like thing close to the ceiling. Considering that the rat was supposedly high up, jumping on the bed was not exactly the logical thing to do, but I suppose it felt a bit safer... we both stared at the shelf-like thing and it didn't take long until I also sensed some motion there. Nothing more to it but calling reception that we want to change our room, because there is a RAT in this one! The girl in reception didn't understand what I wanted, so she sent a guy to the room to have a look. We were pointing upwards and kept repeating there's a rat up there. The poor guy didn't understand what we were saying but assumed we were talking about the lights not working. Finally I had to do a rat impersonation to make my point (I will let you imagine what that entailed!). I am not at all sure what he thought I meant (you know how sometimes you can see of somebody's face they are thinking "these crazy foreigners!") but at least he finally got the point that we want to change the room. He headed back to reception to get keys to our new room and we stayed in the room staring at the shelf-like thing.
At this stage, with the worst of the panic subsiding, I started to wonder how come the "rat" remained exactly at the same spot all the time, as if it just kept peaking out a surprisingly regular intervals. After some more staring I realised it was not a rat at all - more likely a dust bunny moving with the draft of the air-con! Needless to say, at this stage it was way too late to take it back and in any case we preferred to stay further away from the pigeons so we just changed rooms, not mentioning the rat anymore...
Näitä juttuja tulee varmaan mieleen sitä enemmän, mitä enemmän asiaa ajattelee, joten hyvin mahdollisesti aiheesta tulee vielä lisäpostauksia!
I am likely to remember more and more similar stories the more I think about it, so stay tuned for more travel fails!
Hei! Pakko kommentoida - ei tosin yhtään aiheeseen liittyen - mutta päädyin teidän blogiin kaverini Katjan (perustakuuluu) blogin kautta, ja mekin ollaan matkabloggaava suomalais-unkarilainen naispari :). Asutaan niinkin eksoottisessa paikassa kuin Tampereella, kesät puolestaan Szegedissä Unkarissa. Alan ehdottomasti seuraamaan teidän seikkailuja :)!
ReplyDeleteKiitos kovasti visiitista ja kommentista, kavin kans kurkkaamassa teidan blogia ja hyvalta nayttaa! Samoin alan seurata teidan menoa :)
DeleteThhis is a great post
ReplyDelete