Ulkosuomalaisuuden parhaita puolia

This post is in Finnish only, as I doubt it would be particularly interesting to my non-Finnish readers - the topic is "Best things about being an ex-pat Finn". After this we will go back to the familiar bi-lingual format though :)

Osallistun London and Beyond-blogin Lenan aloittamaan blogihaasteeseen ulkosuomalaisuuden parhaista puolista muiden bloggaajien innostamana.
Normaalista kaavastani poiketen kirjoitan tämän nyt vain suomeksi, kun kerran puhutaan ulkosuomalaisuudesta eikä aihe oletettavasti avautuisi epäsuomalaisille lukijoille.

Sanomattakin on selvää (mutta sanon sen silti), että kirjoitukseni käsittelee vain omaa tilannettani omista lähtökohdistani, eivätkä kirjoittamani asiat tietenkään päde kaikkiin ulkosuomalaisiin. Kuvituksena käytän vanhoja ja vähän uudempia kuvia ulkosuomalaisen elämäni varrelta.

Olihan Espanjassa asumisessa puolensa... kesää 2010

Vapaus

Toki ulkomailla asuva suomalainenkin voi olla hyvinkin aloilleen asettunut, mutta minä pyrin sitä välttämään ja koen, että se antaa minulle paljon vapautta. Periaatteessa voisin milloin tahansa taas pakata laukut ja muuttaa jonnekin muualle, kun ei ole mitään siteitä asuinmaahan - ei esimerkiksi asuntolainaa eikä perhesiteitä. Tällä hetkellä Maltalla meillä on kyllä määräaikaiset työsopimukset (vaimolla kahden vuoden sopimus eli vielä vuosi jäljellä), joka sitoo meitä vähän haluttua ja totuttua enemmän ja se aluksi vähän ahdisti. Aika menee kuitenkin niin nopeasti ja tarvitsemme jonkin verran aikaa kerätä pesämunaa seuraavaa reissua ja mahdollista muutoa varten, joten olemme hyväksyneet tämän "pakon" pysyä aloillamme kokonaiset kaksi vuotta. Nautin siitä tunteesta, että voimme liikkua vapaasti maasta toiseen tai toki sekin on vaihtoehto, että pysymme aloillamme - Espanjassahan asuimme peräti kuusi vuotta, toki välillä tehden parin kuukauden irtiottoja. Koko maailma on avoin.

Sekin on tavallaan vapautta, että sitä on vähän ulkopuolinen kaikkialla. Suomen asioita voi katsoa tietyn etäisyyden päästä ja etenkin jos on jotain ikävää tai vastenmielistä meneillään, siinä ei tarvitse rypeä. Toisaalta asuinmaan (mikä se sitten sillä hetkellä onkaan) asiatkaan eivät kosketa niin syvästi, kun sieltähän voi aina lähteä pois. Se helpottaa elämää, kun ei tarvitse välttämättä yrittää sopia yhteiskunnan asettamiin normeihin. Esimerkki: vaikka Malta on viime vuosina edistynyt valtavasti seksuaalivähemmistöjen oikeuksien suhteen säätämällä hyvin edistyksellisiä lakeja, ei kansan vanhoilliset ja syvästi katoliset asenteet ole muuttuneet samassa tahdissa. Paikallisille vinoviettisille tämä voi olla hyvin vaikeaa, mutta minulle ulkopuolisena ihmisenä täällä asuminen ei ole tuottanut kerrassaan mitään hankaluuksia.

Usein muuttamalla myös välttää materialoukun - sen, että pitää aina vaan ostaa lisää ja lisää kamaa täyttämään kaikki nurkat ja sopet. Yritämme elää suht yksinkertaisesti, niin että kaikki tarpeellinen mahtuu rinkkaan sitten kun lähtö taas tulee. Ihanaa, kun ei tarvitse omistaa huonekaluja tai astioita, autosta tai asunnosta puhumattakaan.

Ha'Penny Bridge Dublinissa, vuosi lienee 2006 (vuodenajalla ei ole paljon väliä)

Ilmasto

Kotiseuduillani Lapissa satoi juuri lunta. Kesäkuussa. Tämä riittänee selitykseksi, miksi asun mieluummin Välimeren rannalla. Muistan suhteemme alkuaikoina, kun asuimme vielä Suomessa enkä ollut koskaan asunut missään muualla, sanoneeni vaimolle "En koskaan haluaisi asua maassa, jossa ei ole kunnon talvea". Hän nauroi, että suostut kuitenkin asumaan maassa, jossa ei ole kunnon kesää. Silloin mielestäni Suomen kesä oli ihan kunnollinen, mutta nyt mieleni on muuttunut. "Kunnon kesä" tarkoittaa mielestäni vähintään kahden kuukauden jaksoa, jolloin sateen mahdollisuus on minimaallinen, aurinko paistaa melkein varmasti joka päivä ja lämpötila pysyttelee reilusti 23 C yläpuolella ainakin lähes koko ajan. Irlannissa (jossa ei ole kunnon kesää eikä kunnon talvea) asumisen jälkeen totesimme, että aurinko ja lämpö ovat meille palkkatasoa tärkeämpi asia, joten suuntasimme Espanjaan. Sieltä lähtiessäkin ilmasto oli tärkeimpiä tekijöitä emmekä oikein keksineet Euroopasta muuta paikkaa, jossa olisi sekä paljon aurinkoa ja lämpöä, että töitä, joten Maltalle päädyimme.

Päivä rannalla Irlannissa... luultavasti vuotta 2007

Totta puhuen Maltan ilmasto ei ehkä ole niitä miellyttävimpiä - sanotaan, että talvet ovat niin kylmiä, ettei malta odottaa kesää, ja kesät ovat niin kuumia, ettei malta odottaa talvea. Eiväthän talvet tietenkään ole Suomeen verrattuna kylmiä, asunnoissa vaan on sisällä kovin kylmä riittävän lämmityksen ja tiivisteiden puuttessa. Minusta liian kuuma on kuitenkin aina parempi kuin kylmä, ja onhan siinä välissä ne miellyttävät kevät ja syksy, jolloin lämpötila pysyy 20 C tienoilla eikä kaipaa lämmitystä sen kummemmin kuin ilmastointiakaan.

Maltan marraskuuta 2015

Päivä rannalla Espanjassa, kesä 2013

Työmahdollisuudet

Suurin osa Maltalla asuvista ulkomaalaisista, joita kohtaan, ovat kotoisin Itä-Euroopasta ja tuntuvat monesti hämmästyvän kovasti, miksi suomalainen muuttaisi tänne. "Suomessahan on kaikilla paljon rahaa!" Noh, enhän tänne toki rahan perässä muuttanutkaan eikä sekään ole ihan itsestäänselvää, että Suomessa kaikilla olisi paljon rahaa. Itse asiassa kavereita kuunnellessa tuntuu, että Suomessa olisi niin paljon hankalampaa saada töitä - itsehän en ole ollut Suomessa päivääkään töissä lukuunottamatta kesätöitä ja opiskeluaikojen osa-aikatöitä, joten käsitykseni perustuu lähinnä kavereiden kokemuksiin: pätkätöitä, sesonkitöitä, nollasopimuksia ja pitkiä työttömyyskausia. Jos vakituisen työpaikan saa, sitä pitää sitten vaalia ja olla kiitollinen.

Minähän taas olen tottunut siihen, että muutan jonnekin, lähetän muutaman hakemuksen, totta kai ainakin muutamaan paikkaan kutsutaan haastatteluun ja toki ainakin paria työpaikkaa tarjotaan, joista sitten valitsen yhden ja alan töihin - sillä selvä. Tämä ei tosin käsittääkseni johdu siitä, että olisin ihan ylivertainen supertyönhakija, vaan yksinkertaisesti työvoimapulasta. Olisi varmaan kauhea järkytys muuttaa takaisin Suomeen, kuin töitä ei voisikaan odottaa saavansa parin viikon sisällä.

Marraskuuta lapsuuden maisemissa Lapissa 2015. Oli muuten kylmä.

Kokemukset

Hankala keksiäkään pahempaa klisettä kuin "matkailu avartaa", mutta se nyt vaan sattuu olemaan totta. Jo se, että puolisoni on ulkomaalainen, auttoi minua vielä Suomessa asuessanikin huomaamaan, että on monta tapaa tehdä asiat, eikä vain sitä yhtä ainoaa tapaa jota kaikki ympärillä asuvat noudattavat. Muissa maissa asuessa ja vielä erilaisemmissa maissa matkustellessa tämä pieni havainto moninkertaistuu. Kyse voi olla ihan pienimmistä arkipäiväisistä asioista (kuten vaikkapa miten tomaatti kuuluu leikata, jos sen aikoo syödä leivän kanssa - minusta oli aluksi ihan outoa, ettei vaimo leikannut sitä viipaleiksi niin että sen voi laittaa leivän päälle, vaan leikkasi sen lohkoiksi eikä kokenut tarvetta asettaa sitä leivän päälle) tai isommasta asennemuutoksesta.  Sitä näkee, miten eri tavalla ihmiset ajattelevat ja toimivat eri tilanteissa, miten erilaiset kulttuurinormit pätevät ihan Euroopan sisälläkin ja miten kuitenkin se arkielämä on arkea kaikkialla.

No, oli Irlannissakin puolensa. Syksyä 2008 juuri ennen poismuuttoa

Tätä minä kutsun kesäksi! Malta heinäkuu 2015

Kaikessa yksinkertaisuudessaan monessa eri paikassa asuminen ja monen eri kulttuurin kokeminen rikastuttaa elämää monessa mielessä. Sitä osaa arvostaa eri maiden hyviä puolia, samoin kuin sietää niitä huonoja puolia, kun on paljon vertailupintaa. Muutos ei enää pelota niin paljon, kun siihen on tottunut. Joustavuus on vahvuutta.

Patikointia Andalucian maisemissa keväällä 2011